Heitin värinokkosen lopun pois. Se kukoisti, kitui ja kuoli. Olen huono "viherpeukalo". Parvekkeella kuitenkin ilman ainakaan näkyviä haavoja loistaa vielä mandevilla. Eikä begonioissakaan vikaa ole. Olen siellä lukenut ja päässyt Mustosen Taiteilijan vaimon loppuun. Ilmari Aaltonen on tämä taiteilija ja Kirsti vaimo. Kirjassa todellisia eläneitä ihmisiä kuin myös fiktiivisiä hahmoja. Yhden asian tahtoisin korjata. Iltalehti alkoi ilmestyä 1980-luvulla. Sitä ei voinut lukea kirjan tarinan, joskus 1920-30 luvulla, aikoihin. Kuvanveistäjä Aaltonen oli ostanut lehden lukeakseen kuvanveistokilpailun tulokset. Kilpailuun olivat osallistuneet muun muassa Gunnar Finne ja Viktor Jansson. Kumpikin taiteilija kuoli 1950-luvulla. Seuraava kirja vie minut Afrikkaan Botswanaan Mma Ramotswen elämään. Tämä naisten etsivätoimiston keulahahmo apulaisineen pyöri Suomessakin tv-sarjassa vuosia sitten. Satuin joskus katsomaan.
Ei jäänyt värinokkosen kuolemaan nämä tapahtumat kotikasviston kohdalla. Kuolema vei myös paavalinkukan olohuoneeen ikkunalla. Liikaa kastelua, sanon suoraan. Siitä tuli nyt viherkasvi. Kauniit siniset kukat historiaa. Voi minua! Nyt pelkään kahta kauheammin mandevillan kohtaloa parvekkeella. Illalla vielä eli.
Gigantista viime vuonna ostamani puhelin alkoi aiheuttaa harmia. Olen käynyt siellä sitä näyttämässä ja eilen vaihdettiin toiseen. Kalliimpaan ja maksoin siis lisää. On kaikin puolin parempi versio, akku kuulemma kestävämpi. Eikä tietenkään mikään älypuhelin. En sitä tarvitse. Ei ole minkäänlaista intressiä näprätä puhelinta esimerkiksi metrossa tai muuta mitä kaikkea tällaisella vehkeellä voi tehdä. Kanssamatkustajat pitävät yleensä tästä ajanvietteestä huolen. Uusi puhelimeni vaikuttaa näppärältä eikä koollakaan häikäise, vaikka ei sillä väliä olekaan. Minua palveltiin Gigantissa hyvin. Myyjämies saattoi minut takaisin palvelutiskille, jossa yhtä palvelemaan aulis mieshenkilö asioi kanssani ostostapahtumani loppuun. Kotona opiskelin uutta puhelinta ja hyvältä tuntuu. Tänään jo se kertoi kauniisti saaneeni viestin.
Pyykkikone pesee ja minä kotona koko päivän. Luen partsilla ja syön mansikoita. Ostin useampaa lajiketta. Hinta kuulemma halpenee, kun päästään avomaan mansikoiden kimppuun. En oikeastaan muuta hedelmäpuolta kaipaakaan niin kauan kuin on kotimaisia mansikoita. Loppuviikolla tiedossa taas stadimatka. Tapaaminen. Jos vaikka kahville Ekbergille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti