Tässäpä jälleen istuksin kahvimuki edessäni aloittelemassa uutta aurinkoista päivää. Käytännöllisesti katsoen valvoin yön tai ainakin aamukolmeen asti. Unen saanti jäi muutamaan tuntiin. Joskus näin. Aika useinkin nykyisin. Olen lähdössä asioille, kunhan saan itseni asialliseen kuntoon. Aloitan hiusten pesulla. Huomenna laboratoriokokeisiin. On oltava tietysti ravinnotta. Perjantaina K tulee roskaruoalle. Olen laatinut jo menyyn. Lieneekö tuo nykyisin "menuun"?
Yhä minulle suuri arvoitus ja lievästi outo kokemus Haruki Murakamin kirja Kafka rannalla. Luulin jo päässeeni kärryille ja taas pudota muksahdin pois. Olen lukenut 165 sivua. Pitäisi jo ymmärtää. Ei vaan natsaa. Tajuavatko japanilaiset oikeasti kirjailijan sanomaa (onko sitä?), koska takakansi tietää kertoa Murakamin suuresta suosiosta Nipponissa? Ehkä näiden kahden rinnakkaistarinan sankarien kertomukset lopulta Shikokun saarella, jonkunlainen päämäärä kirjan henkilöille, avaavat minullekin tiedon, mistä tässä on kysymys ja pääsen "realismin tuon puolen" jälkeen tähän tavalliseen kaikin puolin ymmärrettävään arkeeni ja panen kirjan kannet kiinni. Jos nimittäin jaksan laahustaa vielä 474 sivua.
E soitti Oulusta ja kiitimme molemmin puolin korteista. Hän lähetti Suomussalmen kesäteatterikokemuksistaan ja minä kaivoin laatikostani kortin, jonka kuvapuoli kertoi zen-taiteilijan näkemyksen japsimaisemasta. Olinhan kerran näiden taiteilijoiden todella viehättävässä näyttelyssä Helsingissä. Vaikka en tajua Murakamin kirjaa, pidän hullun lailla vanhasta japanilaisesta taiteesta. Muutamalla siveltimen vedolla koko kuvan tarina, pari käkkäräistä puuta, vuori ja ehkä vielä vesiputous.
Suunnittelin K:n kanssa menoa Amos Rexiin kunhan se ensin yleisölle avataan kuun lopussa. Amos Rex kiinnostaa sekä ulko- että sisäpuolelta. Miten helsinkiläiset tulevat vastaan ottamaan tämän erikoisen näyttelytilan entisen linja-autoaseman alla, nyttemmin Lasipalatsin aukio? Kellotorni kuitenkin jätettiin, vaikka linja-autot häädettiin jo aikoja sitten. Ne olivat oikeita linja-autoja, eivät mitään busseja! Eikä kukaan hurjimmissakaan ajatuksissa tuuminut, että joskus siinä kohdin maan alla tarjoillaan taide-elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti