Me ajelimme Tuusulan rantatietä katsellen uusia ja vanhoja taloja, puutarhoissaan hyöriviä ihmisiä, jotka tuskin päivittäin miettivät kotitiensä kuuluisaa menneisyyttä, sen taiteilija-asukkaita, tarinoita, tosia tai ei. On siellä Onnelakin ja sinne me menimme kahville.
Onnela on majatalo kuten se ennen oli lepokoti. Johanna Sofia Björklund sai Onnelan lahjaksi 1905 vanhemmiltaan. Vuonna 1920 siitä tuli täyshoitola, jota emännöi "Riisiryyni", rouva Hasselriis-Möller. Onnela oli rennompi paikka kuin Syväranta, jossa Eino Leino ensin asui muutettuaan pois Kauniaisista. Leino arvosti tilaa ympärillään, ymmärrystä ja ystäviä. Siellä rantatiellä "maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies..." Onnelassa aikoinaan asui Leinon (1923-24) lisäksi muun muassa Uuno Kailas ja Einari Vuorela. Leino pelasi shakkia, oli shakkimestari ja kaipasi veroistaan pelaajaa Onnelassakin. Heitä ei siellä ollut.
Olimme Onnelan kahvilapuolella ja jätimme päärakennuksen katsomatta kuin vain päällisin puolin. L ja A tarjosivat minulle. Nautin palan omenapiirakkaa kahvin kanssa. Hyvää! Olisi ollut terassikin, mutta sisällä oli viileämpää. Sokeain Ystävät ry omistaa nykyisin Onnelan. Sinne ovat tervetulleita niin näkövammaiset kuin näkevätkin.
Kahvin juotuamme mietimme mennäkö vielä Aleksis Kiven kuolinmökkiin. Emme menneet. Me kaikki tiedämme hänen kuuluisat viimeisiksi sanoikseen historiaan jääneet sanat "minä elän". Sanoiko Kivi niin oikeasti, emme saa koskaan tietää. Ja jos sanoi, mitä tarkoitti? No, siinä mielessä meni oikein, että hän elää vahvasti vieläkin Veljeksissä ja monissa muissakin teksteissä.
Lottamuseo ei liioin kiinnostanut. Jätimme myös Erkkolan tutkailematta sekä Ilmatorjuntamuseon. Pihalla näimme kaksi tykkiä piiput ojossa. Ostosten tekeminen minua kovasti houkutti ja näitä putiikkeja on Tuusulan seutu pullollaan. Museokaupoista sentään sain muutaman magneetin (Halonen, Järnefelt...) jääkaapin oveen. Kivoja nimiä kahviloilla ja puodeilla, Lentävä lapanen, Koiramäen pajutalli, Marin Memories, Pytingin puoti... ja vielä Lars Sonckin suunittelemassa talossa vuodelta 1904 Villa Cooper. Sen sanotaan olevan Ainolan "sisarhuvila". No, me näimme oikean Ainolan sekä ulkoa että sisältä.
Kertakaikkisen ihastuttava retki Tuusulaan rakkaiden ystävien kanssa. Kiitoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti