Eilinen sujui pikku askareiden ja velttoilun merkeissä. Muutama tekstiviesti ja syömistä, mikä ei missään tapauksessa kuulunut dieetin piiriin. Astun ruotuun tänään.Luin Murakamia ja päätin ottaa kirjan ilman pohtimista mitä kirjailija tarkoittaa. Siitä tuli heti mielenkiintoisempi ja entistä hullumpi. Olen puolessa välissä. Nakata tapaa uusia ihmisiä. Muuten menee hyvin, mutta elämässä on yksi vaikeus: Nakata, noin 50v, ei osaa lukea. Nykymaailmassa se taito pitäisi olla. Onneksi Nakataa autetaan kaikkialla, kun hän kertoo näkönsä olevan huonon. Eräänä päivänä taivaalta tipahteli ensin tuhansia makrilleja ja sardiineja ja jonkun ajan kuluttua iilimatoja. Autot liukastelivat varsinkin iilimatoja täynnä olevilla teillä. Nakatalla on aina sateensuoja mukana. Nyt se oli tarpeen. Kirjassa on useita asioita sekoittamassa lukijan päätä. Minä sekosin jo ensimmäisten kymmenien sivujen kohdalla. Ei se mitään. Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtääkään. Suomentaja on Juhani Lindholm. Oliko hän koko ajan kärryillä? Hän ei kääntänyt kirjaa japanin kielestä vaan englannin kielisestä versiosta.
Netti kertoo, etten suinkaan ole ainoa, joka ei ole Haruki Murakamin teosta Kafka rannalla ymmärtänyt. Lohduttavaa! Japanilainen kirjan julkaisija avasi internet-sivun kysymyksiä varten. Niitä tuli. Neuvottiin useamman lukukerran avaavan hiukan juonen ymmärtämistä ja ehkä sitäkin, mitä kirjailija on tarkoittanut.
Olen blogissani usein jauhanut Murakamin kirjasta. Siitä voi aavistella, että se kaikessa outoudessaan ja hulluudessaan on tehnyt minuun vaikutuksen. Aluksi ärsytti suunnattomasti, että en lukemaani ymmärtänyt. Olenko tyhmä? Etsin loogisuutta lukemaani. Se oli ja pysyi minulta piilossa. Olkoon! Jatkoin lukemista, jätin kaiken juonen johdonmukaisuuden käsittelemättä aivoissani. Olin kuin Nakata, joka oli tyytyväinen, vaikka ei läheskään kaikkea ymmärtänyt.
Murakamin kirjasta on vielä lukematta 334 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti