6. elokuuta 2018

MIMI JUTTELEE NAKATALLE

Eräänä päivänä oli K vanhemman poikansa kanssa luonani. Tulivat hyvin pienellä varoitusajalla. Muuta tarjottavaa ei ollut kuin cappuccinoa ja espressoa. Istuimme keittiön pöydän ääressä. Muutama hauska tunti menikin kuin huomaamatta jutellen ja nauraen. K tulee tällä viikolla ja silloin on tarjolla lupaamaani roskaruokaa. En nyt vallan hampurilaistasolle aio mutta jotain sinne päin. Kivaa siis jälleen tiedossa. Laboratorioonkin menen ja sen jälkeen varattava aika lääkäriltä. Hammaslääkärirumba myös tulossa. Tilattava liput niin ikään HKO:n syksyn kenraaleihin. Näissä merkeissä elokuuta mennään.

Olen lueskellut Haruki Murakamin kirjaa Kafka rannalla. Joko kirja on hiukan vaikeatajuinen tai minä olen totaalisesti tyhmentynyt. Näin meidän kesken voisin veikata vaikka viimeksi mainittua. Murakami kertoo kissojen kieltä osaavasta herra Nakatasta, jolta karkasi kissa nimeltään Goma. Etsiessään kadonnutta hän joutui juttusille Mimi-nimisen itsetietoisen keski-iän kynnyksellä olevan siamilaiskissan kanssa. Mimi kertoi mistä oli nimensä saanut. Puccinin oopperasta La bohéme. "Siitä on laulukin: Si, mi chiamano Mimi".  Mimi kertoo Nakatalle, jos hän osaisi laulaa, laulaisi ystävälleen tämän kuuluisan aarian. Kirjassa on kaksi rinnakaistarinaa ja takalehti tietää, niiden nivoutuvan jotenkin yhteen lopussa. Sivuja opuksessa on 639. Olen epätietoisuudessa vielä kauan. Matkan varrella toivon viisastuvani.

Hyllyssäni on paljon matkakirjojen lisäksi matkaoppaita. Eräänä jälleen kerran nukkumattomana yönä otin niitä pinon vuoteeseen unen tulemisen toivossa. Ehkä kiinnostus heräsi A:n kutsun vuoksi Espanjan Valenciaan. Tuskin koskaan menen, mutta kun on sanonta, että koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", niin eihän sitä tiedä. Olisi hieno juttu avartua Espanjan maasta muultakin osin kuin vain Andalucian puolelta ja Kanarian saarilta. Nyt oppaista lukiessani asiaa Andaluciasta tulvahtivat monet muistot mieleen. Olen kolunnut puolison kanssa sentään koko provinssin melkoisen tarkkaan etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. Las Palmasissa taas olimme erään vuoden vaihtumisen todistamassa kauan sitten. Panin kirjat pois ja ryhdyin odottelemaan unta tuulettimen vienosti suristessa.








2 kommenttia:

  1. Minäkin luin kyseisen Murakamin jokin aika sitten. Jollakin lailla kiehtova, vaikka outo. Selitä ihmeessä, jos vielä ymmärrät mistä kirjassa on kyse, minulta meni ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menee minultakin, Aulikki, vaikka yritän pysytellä mukana. Sivu sivulta aina sekavampaa ja, kuten sanoit, outoa.

      Poista