Lisää kurimusta. Löysin toisen muistolaatikon! Siinä oli pari päiväkirjaani, joista toisessa seikkaperäisesti kerron, miten kaikki Horstin kanssa alkoi. Aion sen lukea (=itkeä) ja sitten hävittää (toisen päiväkirjan kiikutin jo roskikseen). Tämä ajatus päässäni lähdin kauppakeskukseen: hedelmiä, marjoja ja kolme kirjaa.
Jo koulussa uskontotunnilla epäilys hiipi päähäni koskien paratiisitarinaa. Meillä oli pappi uskonnonopettajana, joka oli ankara pappi. Hän piti rippikouluakin, mutta harva meidän luokalta hänen kouluunsa meni. En minäkään. Eilen ostin Darwinin Lajien synnyn, joka kertoo, miten tämä kaikki alkoi. En ole aikaisemmin lukenut, mutta muuta samasta asiasta kyllä ja näihin tieteen todistamisiin mieleni uskoo. Toinen kirja on taas Christietä, vaikka luulin jo hänestä luopuneeni Kaikki päättyy kuolemaan. Niin tekee. Kolmas kirja Minna Eväsojan Melkein geisha. Olenhan sentään äitini tytär ja äiti oli entisessä elämässään japanilainen.
Itse olen saanut japanilaisuuteen tuntuman pari tuntia kestävällä katsomisella, miten aito japanilainen teeseremonia tapahtuu. Valmisteluihin ja moniin tarkoin aseteltuihin käsien liikkeisiin perustuu koko nautinto. Asiantuntijana oli aito japanitar. Tässä touhussa eivät tahmatassut onnistu. Takakannen mukaan Eväsoja käy teekoulua ja oppi jo ensimmäisellä tunnilla, että tunteita ei saa näyttää "vaikka maa repeäisi alta" (ja sielläpäin usein repeää). Vieläkin Japanissa on paljon meille eurooppalaisille outoa ja uutta, vaikka sielläkin syödään jo hampurilaisia ja räpätään englanniksi. Eväsoja asuu ja opiskelee Kiotossa, joka yhä on japanilaisista japanilaisin kaupunki. Olkoon tämä Japani-kirja se, josta aloitan näistä kolmesta. Päiväkirjan jätän tuonnemmaksi, kun taas olen vahva kestämään.
Kauppakeskuksessa ei tapahtunut mitään merkittävää, vaikka olisin ollut varsin vastaanottavainenkin. Burkaa, niqabia, huntua, kielten sekamelskaa, älypuhelimien räpläämistä... Samaa kuten aina. Istuin lepäämässä välillä maailmanmenoa hämmästellen. Kukaan ei häirinnyt juttelulla paitsi Elisan miehet, joista yritin selviytyä hivuttautumalla seinän viertä pitkin. Ei onnistunut "moi, tuu vähän juttelemaan tai saanks mä tulla kyytiin?". "Enkä tule, etkä saa, siksi yritin kiertää teitä poikia". Joskus rollaattori on semmoinen vehje, jonka lykkiminen pitää häiritsijät loitolla. Eilen minulla oli korkeakorkosaappaat, ehkä ne himmensivät vaivaisuuttani. Kävelen myös suorana ja huomioitsen ympäristöäni. Enhän millään voi olla vajonneena kokonaan murheen alhoonkaan. Kuka nyt mutrusuusta tykkää?
Pitää mennä vaateostoksille. En kehtaa nykyisissä mekoissa olla ihmisten ilmoilla. Olen niin paljon laihtunut, että kaikki liian väljiä. En vielä ole siinä toivomassani mallissa, olkoon nämä ostettavat siis välivermeitä. "Ihmisten ilmat" tarkoittavat Slangin ja Helsinki-Seuran tapahtumia, joihin olen vakaasti päättänyt osallistua. Eikä taidenäyttelyissäkään pasteerailla palttoo päällä. Slangilta odotan paljon. Saattaa olla joku tuttukin, kun stadilaisia ollaan. Sitten bamlataan oikein olan takaa. Ja vaikka emme olisi tuttujakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti