Niin komeasti helottaa, että tekee mieli panna uusi baskeri päähän ja rullautua aurinkoon. Heräsin vastikään, että tässä lipitellään kahvia ja ulosmenoa vasta kaavaillaan. Mutta niin näyttää suloiselta, että kai minä ulos pullahdan.
Eilen en juurikaan mitään tehnyt. Lukeminenkaan ei maistunut. Tv:stä katselin vain Emmerdalen ja siinäkin on alettu koheltaa kaikenlaista kyläläisten elämää sekoittavia asioita. Puhelin ei minulle soinut, enkä minä soinut kenellekään. Lähetin muutaman sähköpostin ja yhden mahdollista vastausta jännitän aivan kamalasti. Vielä ei ruudussa näy mitään. Yritän olla vähemmän innostunut, ettei pettymys koske liikaa.
Minut on valtuutettu runojen etsijäksi. Olen käynyt jo toimeen ja parin runokirjan sivuilla liputetaan keltaisin lapuin. Aikaa annettiin useita kuukausia, ei kiirettä. Kivaa on kirjoja selailla ja palauttaa mieleen isäni runoillat. Vanhempani rakastivat runoutta. Isä on antanut seurusteluaikana monia runokirjoja tulevalle vaimolleen lämpimin saatesanoin alkulehdellä. Äitini piti varsinkin Aale Tynnistä. Tutustuttuaan henkilökohtaisesti Viljo Kajavaan, tuli Kajavastakin mielirunoilija. Minä en ole tutustunut kehenkään, ellei lasketa muutamaa keskustelua runoilija Mikko Kilven kanssa.
Nyt oikeastaan on aika aloittaa aamupuuhat, suihkuttelut sun muut, naama edustuskuntoon ja sitten heleään paisteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti