1. tammikuuta 2016

SE ON NYT IHAN UUSI VUOSI

Menin viime vuonna nukkuman ja heräsin tänä vuonna. Hyvää Tätä Uutta Vuotta!  Sitkeästi valvoin melkein puolille öin, mutta sitten meinasivat leuat repeentyä haukottelusta ja niin tämä tyttö antoi piut ja paut vuoden vaihtumiselle. Minut saattoi vuoteeseen rakettien äänet, enkä viitsinyt edes ottaa selvää, missä paukuteltiin.

Televisio näytti ainakin yhden katastrofileffan, jota en viitsinyt katsoa. Kertoi ilman lämpenemisestä ja mitä sitten tapahtui. Muista elokuvista en tiedä. Eipä suuremmin kiinnostanut. Tänään pelastaa leffatilanteen Hercule Poirot. Niistäkin jo jotkut pitkäveteisiä ja ennen nähdyt. En tiedä, mitä elokuvalta tahdon. Jospa huomenna kiinnostun Kolmesta muskettisoturista. Jonkun sortin dokumentit katselen mielelläni, taide- ja matkajutut. Eläinaiheet ovat alkaneet kyllästyttää. Ystäväni vanha ja vannoutunut Afrikan kävijä sanoi kerran osuvasti "kun on nähnyt yhden leijonan, on nähnyt ne kaikki". Toki niitä passaisi katsella, ovat vähenemään päin nekin. Joidenkin vuosikymmenten kuluttua ei moni enää ole niistä tämän pallon kamaralla tassuttelemassa. Pätee muihinkin sukupuuton uhan alaisena oleviin eläimiin. Ja syyllinen katoon on ihminen. Eläintarhoissa joku stereotyyppisesti käyttäytyvä stressaantunut ressukka kulkee ikuista ympyrää vankeudessaan. Luonnonsuojelualueilla, joissa aiemmin esimerkiksi Afrikassa etsittiin big five-eläimiä, opas kertoo nyt puista ja pensaista ja teettää safarilla  little five-kilpailun, johon kuuluu tietyt viisi hyönteistä. Kaikki etsimään! Hotellissa pyörii ruudussa videot, joista näkee, miten ennen oli viidassa kovaa huisketta eläinten parissa näillä main. Mitä? Minäkö pessimisti? Ja ihan realistinen. No, saattaa tämä Tellus-kultamme poksahtaa muutenkin, jos meteoriitti liippaa liian liki ja törmää. Poks ja hyvästi.

Alan käydä museoissa. Minulla on museokortti. Olen minä ennenkin käynyt, mutta nyt on todellista aikaa visiteerata sivistyksen parissa. Totta kai kortti maksaa ja se tietää, että jotta se maksaisi itse itsensä takaisin, pitää olla aktiivinen museokävijä. Pianhan minä tästä hurautan metrolla sinne, missä on museoita. Jos olisi vielä auto, niin voisi mahdollisesti korttia hyödyntää Helsingin ulkopuolellakin. Kuuluu olevan sielläkin elämää. Museo siitä ihan mukava paikka, sinne voi mennä yksin. Eikä se yleensäkään ole mikään rupattelupaikka, ellei sitten jälkeen päin ystävän kanssa pohdita saatua antia kahvilassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti