31. joulukuuta 2015

PUOLISON SYNTYMÄPÄIVÄ

Tänään olisi puolison syntymäpäivä. Sitä ei viime vuosina enää juhlittu, mutta aiemmin oli uuden vuoden vastaanottajaiset ja siinä samalla puolison synttäri. Vieraita, ruokaa, juomaa, tinanvalantaa, jopa seuraleikkejä. Ne olivat traditio ja kaikilla oli aina hauskaa. Muistojahan nämä. Hyvää syntymäpäivää, kulta.

Siis vuoden viimeistä viedään. Huomenna uutta. Katajanokalla paukuteltiin läpi yön. Mitenkähän täällä? Koirat eivät tykkää. On annettu ohjeita omistajille, miten lieventää säikähdystä. Meillä pelättiin. Koirat vapisivat, roikottivat kieltä, piileksivät pöytien ja sänkyjen alla, eivät kelvanneet lohtunamitkaan. Asiantuntija sanoo koiran voivan saada elinikäisen trauman. Minusta olisi oikein, jos kiellettäisiin koko ilotulitustouhu kaikkialla taajamissa. Mikä rahamääräkin viskaantuu taivaalle. Sille voisi olla parempiakin käyttömahdollisuuksia aivan varmasti.

Eilen ruokakaupassa. Ei mitään suurempaa ruuhkaa. Kuminaa ei näyttänyt olevan ja öljypullon päällä niin paksu pöly, että hirvitti. Eikö siellä käydä tavaroita läpi?  En ostanut. Pakkanenkaan ei haitannut. Tosin otin kaapista päähän lammasbaskerin ja hartioille samoin karvaa. Ja näine hyvineni työntäydyin liikenteeseen.

Keväällä siis Rodin-näyttelyyn. Niinpä otin esille 1930-luvun kaikkitietävän Ison Tietosanakirjan osan nro  11 ja avasin sen R:n kohdalta. Rodin oli 1800-luvun loppupuolen kuuluisin kuvanveistäjä, monipuolisin ja merkitsevin. "Hän tulkitsi nykyajan tunne-elämän värähtelyjä ja havainnollistutti sekä hillittyä että intohimoisen rajua liikuntaa". Hän ei Michelangelon tapaan sietänyt persoonallisuuttaan sitovia rajoja , vaan kulki sovinnallisuudesta vapauteen omia teitään. Mitä minä näen hänen teoksissaan, on toinen juttu. En ikinä samaa kuin asiantuntijat tai kriitikot. Eikä se ole edes tärkeää. Minä tarkastelen veistosta omaan tapaani ja taatusti Rodin veisteli ihan "ymmärrettäviä" pystejä. Parisataa vuotta sitten ei patsas esittänyt pakkilaatikkoa tai paksuja tankoja, ei edes pyöreää palloa. Nekin kertovat jotain, jota minä ehkä hiukan vieroksun. Toisaalta ei taidetta tarvitsekaan ymmärtää. Mitä sitten tarkoitetaankaan taiteen "ymmärtämisellä"?



2 kommenttia:

  1. Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt taiteen ymmärtämistä. Kauneus on katsojan silmässä ja niin on minusta kaikki muukin näkemiseen liittyvä. Jokainen meistä näkee ja kokee asiat ihan omalla tavallaan.
    Toivottelen sulle parempaa, helpompaa ja voimia uuteen elämänvaiheeseen antavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  2. Marjatta, kiitos ja Sinulle myös hyvää ja mukavaa tätä vasta alkanutta vuotta. Ja aina toivomme parempaa.

    VastaaPoista