27. tammikuuta 2016

VESIKELI KURAKELI

Lukemassani neljän osan kirjasarjassa "Muistoja lapsen ja hopeahapsen" kirjailija Anders Ramsay on Roomassa. Capri, Sorrento ja Napoli jäivät taakse. Ramsay käyskentelee Rooman raunioilla, kuvittelee palatsien loistoa niiden rippeissä, kristittyjen vainoa, elämää ja kuolemaa. Kuulee korvissaan kansan riemua, kun Colosseumin areenalla taistellaan mies miestä vastaan ja villieläimet raatelevat kristityn kappaleiksi. Kansa osoittaa suosiota huvittuneena. Pari sataa vuotta kauheutta kesti, kunnes kristinusko voitti ja Kristus tunnustettiin koko Rooman valtakunnassa, kertoo Ramsay. Hän siirtyy pois näistä muistoista ja menee Palatinuksen kukkulalle. Ei näy palatseja, ei Neron tai Caligulan. Raunioita, soraläjiä, aikojen kulumaa, ilman ja veden tuhoa, vuosisatojen hävitystä. Upeat palatsien puutarhat ja viiniviljelykset poissa, temppelit tuhoutuneet. Ramsay yrittää kaiken keskellä nähdä mielikuvituksen siivin elämää ajanlaskumme alussa pari tuhatta vuotta sitten. Onnistuuko Ramsay? Siitä luen myöhemmin.

Katselin eilen ikkunasta, mitenkä  kotikatu tässä edessä muuttui pieneksi joeksi. Likaista sohjoa, kuravettä ja hiekoitussoraa ympäriinsä. Onneksi olin edellisenä päivänä kaupassa. Nyt saa suojakelillä varoa kuran saamista päällensä ohikiitävän auton pyöristä. Itse opin muutaman kerran jälkeen ajamaan varoen lätäköissä ja ottamaan jalankulkijat huomioon. Onhan se niin hienoa kun kura lentää korkealle ja pitkälle. Jonkunlaista machoilua sekin. Kuten se myös, että pitkillä tieosuuksilla ohitetaan toinen auto ja käännytään aivan eteen roiskuttaen tuulilasi täyteen kuraa. Olisikohan sillä jotain tekemistä sen kanssa, että ohittajalla on usein penis?

Kävin eilen partsilla ja raahasin yhden pienen pöydän makuuhuoneeseen. Sain sen päälle sekä siinä olevalle alahyllylle esineitä, jotka ovat paikkaansa etsineet. Kyllä tämä tästä. Uurastukseni jälkeen maistuivat paistetut perunat samoin paistettujen kevätsipulien ja Kivikylän bratwurstien kanssa. Kaiken päälle lätkäisin vielä paistetun kananmunan. Siinäpä paistettua. Lisukkeena oikeita suolakurkkuja, jota olen himoinnut jo jonkin aikaa. Sattumoisin huomasin kaupassa kurkkusammion. On se hyvä kauppa, vaikka ei siellä olekaan parilakalkkunaa. Kauppakeskuksen Stockmannin Herkussa on, mutta sinne on niin jumalattoman pitkä matka. Vaatii suunnitelman.

Tykkään tietokilpailuista. Eilen HS oli laatinut kilpailun historian merkkihenkilöistä. Piti tunnistaa kuvasta ja minätyttö tunnistin 20/25 ja se oli minustakin aika hieno tulos. No, viisi meni pieleen.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti