Satoi lunta. Ilma lauhtunut, pakkasta edelleen. Ei vielä kevät. Avasin eilen punaviinipullon lounaani seuraksi, koska "in wine there is wisdom, in beer there is freedom, in water there is bacteria".
Katselin Juho-Pekka Rantalan Pentti Linkola-haastattelua. Olen aina Linkolasta pitänyt, vaikkakaan en kaikista hänen mielipiteistään. Muistan Linkolan joskus ehdottaneen, että kaikki ihmiset ajaisivat polkupyörällä, Linkola kun ei ole nykyvempaimien kannattaja ja luottaa ihmiskehon voimaan. Siinä hän on oikeassa, että on mieletöntä kehittyä niin, että ihmistä ei enää tarvita. Junat kulkevat ilman kuljettajaa, koneet tekevät ihmisen työt... Siinäkin Linkola on oikeassa, että ihmiskunnan käy jossain vaiheessa kalpaten. Minäkin joskus omassa vaatimattomuudessani olen viitannut nykyisen massaliikehdinnän kansojen kesken ennustavan tuhoa. Ehkä olisi pitänyt tämä ylenpalttinen kehitys lopettaa tosiaankin 1930-luvun tienoille, kuten Linkola sanoi, niin maailma voisi paljon paremmin.
Uurastanhan minä. Eilenkin. Niin, että piti huilia välillä. Jos minä en mitään tee, niin kuka ihmeessä? No, olen tietysti myös hiukan raihnaistunut sitten viime muuton. Vuosiakin välissä toista kymmentä. On tietysti jarruttamassa tämä lonkkavikakin, josta en eroon tule koskaan pääsemään. Rollaattorin kanssa olen sinut, mutta en muun liikehdinnän. Rollaattori on ruotsalaiskeksintö ja sen kehitteli Aina Wifalk 1970-luvulla. Hjärtligt tack för detta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti