25. tammikuuta 2016

BONGO BONGO BONGO

Jälleen kerran jämähdin sohvannurkkaan ja lähdin jokiajelulle kauaksi Afrikkaan Humphrey Bogartin ja Katharine Hepburnin kanssa. Kun jotain elokuvaa  katselee monta kertaa, näkee aina semmoista, jota ei aiemmin ole huomannut. Kiinnittää huomion pienen pieniin nyansseihin ja nauttii erilailla kuin ennen. Veipä taas mukanaan John Hustonin elokuva Afrikan kuningatar (1951). Eikä yhtään vieläkään maistunut ummehtuneelta. Ja kun ei juoni ole kuoleman vakava, vaikka henki kurkussa koskia lasketellaan, niin minä kovasti tykkään. Huumoria pitää aina olla. Kun vielä tietää elokuvan onnellisen lopun, ei tarvitse jännittää. Happy end.

Muuten sunnuntai meni jotakuinkin lorvaillessa. No, hiukset pesin ja sitten taas suihkun jälkeen kiireesti yöpaitaan ja aamutakkiin. Kaalikääryleitä otin pakkasesta ja keitin pari Siikliä, salaatin väsäsin. Istuin keittiön pöydän ääressä syömässä ja katselin tiuhaa lumisadetta. Tänään rohkeasti kauppakeskukseen. Alkaa ruoka loppua.

C soitti ja kehuskeli piikkien erinomaisuutta kenkien pohjissa. "Eiks sulla ole", ihmetteli. No ei, vastasin. Ei ole koskaan ollutkaan. Minusta ne vaikuttavat hankalilta, kun ehkä pitäisi aina sisälle mentyä ottaa pois. Kaupoissakin. Ja kun en yleensä ole kaatuilevaa sorttia, nykyisin vielä rollaattori tukena. Sitten puhuttiin veroprosenteista, minulle ajankohtaisesta perunkirjoituksesta, mutta sanallakaan emme puuttuneet turvapaikanhakijoihin. Ihme kyllä. Afrikan kuningatarta ei aikonut katsoa, kun on "nähnyt sen ennen". Kaikki on nähty "ennen", mitä elokuvia tv:stä tulee. C onkin enemmän dekkarinaisia. Nyt lukee jotain 800-sivuista. Miten rikoksista voi niin pitkästi tarinoida ja kun kuitenkin hovimestari on syyllinen?

Olen minäkin aikoinani lukenut dekkareita. Christietä, Simenonin Maigretteja, näitä vanhoja. Sitten ne jäivät, kun tv alkoi suoltaa salapoliiseja ruudun täydeltä. Nyt on sitten Hercule Poirotkin kuollut. Veti viimeisen henkäyksen toissa viikolla. Perjantait ovat heti tyhjempiä uutisten jälkeen illalla. Mistä erityisesti pidin, oli komisario Morse. Sarja televisiossa 1987-2000 ja Morsea näytteli englantilainen John Thaw (1942-2002). Sympaattinen ja sivistynyt poliisimies, joka rakasti klassista musiikkia.

Että tämmöisiä mietteitä tänään.

2 kommenttia:

  1. Afrikan kuningatar kestää monta katselu kertaa. Porot ja komisario Morse on myös mun suosikkeja. Ykköseltä tuli jokin aika sitten ja tulee nyt uusintana Murdocin murhamysteerit. Siitä myös tykkäsin, kanadalaista tuotantoa ja sijoittuu 1900-luvun alkuun. Jenkkiläisistä sarjoista en oikein tykkää. Kaikki on niin vimpan päälle tyylikkäitä. Ei sitä voi rikospaikka tutkintaa tehdä niinkuin jenkkisarjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat, CurryKaneli, olla parastaikaa umpisukelluksissa jossain päin maailmaa. "Ei pane pakkanen eikä idän halla". Me täällä lumen keskellä talvea pidellään.

      Poista