16. tammikuuta 2016

PANKISSA ON TUNNELMAA

Pankissa istuessani odottamassa vuoroani näin leninkiin pukeutuneen miehen korkeakorkoisissa talvisaappaissa. En kehdannut katsella sen pitempään. Suoraryhtisenä käveli korot kopisten, istuutui tuolille ja haki kahvia automaatista. Ulkomaalaistaustaisia henkilöitä niin ikään jonottamassa virkailijan puheille pääsyä, joukossa jopa joku suomalaiseltakin näyttävä. Istuin siinä katselemassa ihan mielelläni, koska minulla oli jälleen hyvin nukutun yön jälkeen hyvänoloinen päivä. Moni oli kyllästynyt odottamiseen ja paikalta poistunut. Vuoroni tuli varsin nopeasti. Köpittelin pitkin Itiksen käytäviä ja koneportaita alas ruokakauppaan. Pakkaset saavat tulla, ei tarvitse kauppaan mennä. Mitä varten hissit pannaan usein aivan piiloon? Aina saa etsiä ja kysyä. Nytkin pankin toiseen kerrokseen menevä hissi oli aikamoisessa syvennyksessä nurkan takana. En olisi kysymättä ikinä löytänyt. Ja sekin umpiohissi, mutta ei onneksi yhtään kompuroinut kulkiessaan.

Vierastan vielä, vaikka itse olen muutaman kerran käyttänyt blogissakin, leski-sanaa, tätä nimitystä. Tarvitsin pankista perunkirjoitusta varten paperin. Virkailija kysyi "oletteko te vainajan leski?". Katsoin häntä murheellisena ja myönsin olevani. Kaisa Häkkinen etymologisessa sanakirjassa selittää sanan alkuperää. Suomen lähisukukielissä saman kaltainen nimitys, karjalan kielessä, viron, vatjan, vepsän... Sanavartalon alkuperä tuntematon. "Leski" käytössä Agricolasta lähtien. Veijo Meri Sanojen synty-teoksessaan ei puhu "leskestä" mitään. Sanana "leski" ei minun korviini kuulosta kauniilta. No, sanan merkityksellä lienee syy siihen. En pidä läski-sanastakaan. Siinäkin lievässä antipatiassa tunneseikka. Yhtä kaikki, leskihän minä olen ja vielä oikeastaan läskikin.

Vaikka ahkerasti aurataan, rollaattorin lykkiminen käy työstä. Pyörät hypähtelevät kokkareesta toiseen, kuopasta kuoppaan, vaikka mitenkä huolellisesti eteen katselee. Joku rontti oli parkkeerannut jalkakäytävälle suojatien eteen autonsa. Jouduin taistelemaan tieni paksussa lumessa. Tässä pihassa lumi taas kasattu vieraspaikoille. M ei saanut autoaan parkkeerattua. Kertoi harmistuneena tänne tultuaan toissapäivänä. Minulla ei enää näitä pulmia ja siitä en voi olla kuin pelkästään iloinen. Vuosikausia kamppailin lunta ja piittaamattomia kuljettajia vastaan. Sitten puolison ollessa jo pyörätuolissa hankin autoon invalapun, muta liian usein oli terve kuljettaja pannut autonsa invapaikalle. Toivoin aina koko sydämestäni, että se väärin tehnyt kuljettaja joskus itse ehkä pyörätuolia käyttäessään saa tuta miltä tuntuu joutuessaan rullautumaan paksussakin hangessa matkojen takaa jonkun piittaamattoman ihmisen takia. Muistuisiko mieleen oma välinpitämättömyys?

Olen etuajassa aina sesonkiruokien kanssa. Laskiaispullat syöty ja nyt myös Runebergin tortut. Pian ilmestyvät mämmiropposet kauppaan, mutta niihin en kajoa. Tulee mieleen aina ystävälliset amerikkalaiset, jotka nähdessään suomalaisilla pula-aikana mämmiä lautasella, järjestivät nopeasti Suomeen ruoka-apua.



2 kommenttia:

  1. Hei Ystäväiseni :) Mämmiropposet on jo kaupoissa, ainakin meillä :)
    Runebergiin pitää ehkä sortua,laskiaispullaa ehkä kun on muutamia päiviä ollut kaupassa tarjolla. Ehkä ostan :)
    Pian lähden taas reissuun muutamaksi viikoksi. Sinne missä Blogissani on kuvia :) Pakkaset saisi jo hellittää *halaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mudetikru, että siis jo mämmiä? Mitä virkaa on sesonkijuhlaruuilla, jos niitä saa ympäri vuoden? Tiedän, minne menet. Turvallista matkaa ja tule takaisin.

      Poista