27. joulukuuta 2015

TEKNIIKKA PETTI

Kyllä tekniikka on suorastaan kummallista. Eilen katosi Tapaninpäivä-tekstini kommentteineen päivineen. Se oli Anonyymiltä, kiitos. Kommentti oli kauniisti sanottu, vallan häkellyin. Myöskään  läppäriä ei voi käyttää, eikä uutta tekstiä kirjoittaa. Kone suoltaa kakkosia rivit täyteen ja kumahtelee kuin epävireinen kirkonkello. Onneksi läppäreitä on kaksi. Tämä nimittäin pelaa.

Ja talvi tuli Helsinkiin. Ohut kerros lunta kadulla ja muutama aste pakkasta. Kotirapulta ei ihan hiihtämään pääse ainakaan vielä. Enkä semmoista tilannetta toivokaan. Rollaattorin kanssa hankalaa kamppailla kinoksissa. Helpompaa kuitenkin kuin aikoinaan pyörätuolin kanssa. Nurisin joskus ja nyt nekin tunteet kaduttaa. Toisaalta 12 vuotta on pitkä aika. Mahtuu väsymystäkin. Omaishoitaja on vain ihminen.

"Jättiläinen" tuli katsottua ja sitä edeltävä mielenkiintoinen dokumentti, kuinka kaikki tapahtui silloin vuonna 1956. Aikamoinen spektaakkeli koko leffa, eikä edes pitkästyttävä, vaikka nähty aiemminkin. Aina on yhtä kivaa katsella näitä aikoinaan jumaloituja näyttelijöitä, nyt jo riveistämme poistuneita. Rotusorto ei maailmasta ole näiden vuosikymmentenkään aikoina hävinnyt. Leffa pui tätäkin elämän puolta, jolloin se oli arka aihe vielä 1950-luvulla. Toivottavasti ei Euroopassa ilmesty lappuja kahviloitten ja myymälöitten oviin, jossa sallitaan pääsy vain "oman" maan kansalaisille. No, en minäkään ole ihastunut tähän turvapaikan hakijoiden massamuuttoon. Olen sitä mieltä, että olisi puututtava ongelmiin näiden ihmisten lähtömaissa ja ainakin rajoilla tarkasti seulottava, kuka on todellisen avun tarpeessa ja niiltä ihmisiltä kieltää maahan tulo, joilla ei edellytyksiä pääsyyn ole. Nyt Suomesta ainakin joukko irakilaisia on pyrkimässä kotimaahansa takaisin, kun ei Eurooppa/Suomi olekaan se eldorado, joksi luulivat.

Joulu on ohi. Ja se on hyvä asia.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti