Kun ei ole asiaa, miksi siis tulla tänne? Ei ollut eilenkään, mutta olin fiksu ja jätin väliin. Teen tikusta tänään asiaa ja ryhdyin miettimään tämän vuotista jouluani. Itsesääliä on mukana. Piti olla aluksi rohkea "joulu siinä, missä muutkin päivät". Ei onnistu. No, olen ollut joskus jouluja yksin. Puoliso sairaalassa ja kerran hän oli syntymäpäivää paossa Espanjassa kavereitten kanssa pelaamassa golfia. Eri asia kuin nyt. Hän ei tule enää koskaan kotiin luokseni. Seuranani on tv, kirjat ja kaupan jouluruokaa. Ensin mainitusta eniten seuraa. Prinsessa Ruusunen, Rölli, joulun kestoelokuva "Ihmeellinen on elämä", Konsta Pylkkänen, vanha kunnon Hercule Poirot, vielä vanhempi Buster Keaton veturissaan, Munkkiniemen kreivi ja jopa James Dean. Jos näin haluan. Ja minä haluan. Mitäs sitten tässä surkutellaan? En oikeasti tykkää itsesäälistä, vaikka se onkin toisinaan terapeuttista. Häntä pystyyn, tyttö.
Luterilaisia kirkkoja alkaa olla myynnissä. Rahavaikeuksia silläkin alalla. Ei myydä pilkkahinnalla ja vain melkein pyhään tarkoitukseen ehkä. Ei tanssisaliksi tai leffateatteriksi, eikä missään tapauksessa diskomusiikin tyyssijaksi. Eihän? HS:n mukaan katolilaiset kaipaavat tilaa ja sen kun vaan protestantit taipumaan paavin edessä ja Lutherin opit tilaa antamaan. Mutta en minä moskeijaksi antaisi. Ellei sitten muistuta vahvasti Córdoban moskeijaa Espanjassa, La Mezquita. Tosin sekin 1200-luvulla kristillisten hallussa. Siinäpä olisi nähtävyys! Vieläkin näin vuosien kuluttua sen nähtyäni salpaa hengityksen.
Nyt kun virallisesti olen huomannut jouluaaton olevan torstaina, on huomenna kömmittävä kauppaan täydentämään ruokavarastoa pärjätäkseni reilusti toista viikkoa eteen päin. Menen siihen kauppaan Itiksessä, jossa ei ole koneportaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti