Helsingin kaupunki tiedottaa-niminen lehti kertoo ja Pertti Mustonen kirjoittaa vuonna 1990, että Helsingillä on "maailman kaunein rautatieasema". Ja että rakas kaupunkimme on "Itämeren Tuhkimo", sekä että "suurten arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden periaatteiden ja ajatusten suuret jäljet näkyvät tässä kaupungissamme." Ja niin ne tekevät vielä vuonna 2015.
Mutta siirtykäämme Malmille. Malmilla on legendoja, kuten muillakin kaupunginosilla. Malmilla mustalaiset, Tattarisuon murhat ja Aleksis Kivi, joka kylläkin kyllästyi malmilaisten räyhäämiseen kahdessa viikossa. Tämän kertoo Helsingin tiedotuslehdessä Jarmo Somermäki. Malmilla on ollut tai ehkä on vieläkin Kirkonkyläntien Aarnion divari, Mekki-baari Notkotiellä ja Tillikka. Malminraitilla oli Kala- ja vihannespoikien kalakauppa: kalaa, vihanneksia, hedelmiä. Sieltä sai joka päivä "kuutta eri sorttia savukalaa". Somermäki asui Malminraitti 7:ssä ja se vaikutti kenkälaatikolta puu- ja kivitalojen joukossa. Puutaloista eivät kaikki tykänneet ja niinpä Aatu ja Pasi polttivat vanerikaupan liiterin. Malmi sai venepakolaisia mustalaisten sijaan ja uuden aseman valmistuttua muutti Jarmo Somermäki Malmilta pois. Jäi kaipaamaan "monttubileitä".
Sitten kantakaupunkiin. Tuomiokirkon liki kaksimetrinen kellotaulu pommitettiin rikki jatkosodassa. Uuden lasin lahjoitti 1949 Bergholmin lasitusliike. Yrityksen perusti 1910 K.G. Bergholm. Uusi lasi tilattiin Englannista. Museovirasto vaati, että kellotaulu on täsmälleen entisen lainen. Taulun numerot ovat yli 20 cm. Kellotaulu hilattiin ulkokautta kirkon torniin. Aikaa kului tunteja. 240 kiloinen nostettava ei ollut helppo tehtävä. Lehdistö oli kiinnostunut ja varsinkin Hufvudstadsbladetin Bez. Hän kiipesi kellon perässä ulkokautta torniin. Nosto onnistui ja tasan klo 24 uudenvuodenyönä kellotauluun syttyi valo ja kaksitoista lyöntiä kertoi Helsingin siirtyneen vuoteen 1950.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti