Taitaa olla aamuyö.Puoliso herätti ja aiheutti pienen hoitotoimenpiteen.Heräsin totaalisesti ja tässä olen.Naputtelemassa.Säkkipimeää ulkona,hiljaista,ikkunoiden ja parvekkeiden jouluvalotkin sammutetut.
Olen kuunnellut Hannu Mäkelän kirjan Muistan:Lapsuus.Mitenkä tavattoman viehättävä kuvaus pienen pojan elämästä siihen asti,kunnes hänestä tulee oppikoululainen (muita vuotta nuorempana).Kesät Kukkian Siikasaaressa ja muu aika Helsingissä Porthaninkadun ja Agricolankadun kulmassa olevassa kerrostalossa.Herttaista,lämminhenkistä tarinointia,joka panee sydämen hymyilemään,mukana eläytymään.Pikkupojan ajatuksia,muistoja ja sitten niitä,joita ei muista mutta pitäisi.
Mäkelä kertoo päntänneensä oppikoulun pääsykokeisiin Suomen vesistöjä.Mikä joki kuuluu minnekin,minne se laskee.Järvet piti osata.Minun on myös ollut osattava nämä joskus.Mäkelän lailla hiukan ihmetellyt,mihin niitäkin tietoja on tarvittu.Kokonaisia Suomen vesistöjä. Kun oppikouluun pyrkivä pieni Hannu vesistöt oppi,ei niistä pääsykokeissa kysytty mitään.Mäkelä ehkä minun laillani tyystin jo unohtanut suurelta osin vesistöt,niiden virtaukset ja sijainnit.
Minulla oli aikoinaan hyvä ystävä Kuopiossa.Hän järjesti tilaisuuden,jossa vieraana oli kirjailija Hannu Mäkelä.Pyörin mukana järjestäjän sivustatukijana ja näin minä Mäkelään tutustuin.Oli talvi ja kadut jäässä,joita pitkin Mäkelää tilaisuuden jälkeen hotelliin lyhyen matkan päähän saattelimme,me kaksi naista. Tuimme toinen toistamme ja eritoten Mäkelää keskellämme.Saimme hänet perille kaatumatta ja suuremmin liukastelemattakin.Silloin oli Mäkelän pikkupoika-ajat huomattavasti lyhyemmän matkan päässä takanapäin kuin tänäpäivänä.Kirjailijan ura jatkunut ahkeraa tahtia ja jatkunee yhä.Tästä on näytteenä tänä vuonna ilmestynyt muistelmateos pienen polvihousuisen pojan lapsuusmuistoista Helsingin Kalliossa vuosikymmeniä sitten.
Mäkelä muuten lauloi oppikoulun pääsykokeissa Siniristilippumme-laulun (sai lisäpisteitä) opettajaäitinsä toivomuksesta.Hannu Mäkelän äiti tunsi vahvaa isänmaanrakkautta ja häntä olivat ilmeisesti koskettaneet V.A.Koskenniemen sanat Yrjö Kilpisen sävellyksessä."Siniristilippumme,sulle käsin vannomme,sydämin: sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti