Aikamoista tuulenmyräkkää vieläkin.Ei tyyntymisen merkkejä.Nukahdin illalla sen ulinaan kotikadulla ja samaan ääneen aamulla heräsin.Koivut pihalla notkahtelevat,oksat raapivat toinen toistaan.Keltainen muovikassi menee piiriä pensaasta pensaaseen.Vesilätäköt täplittävät maata ja ikkunoissa viipyilevät yölliset sadepisarat.Taivas yksitoikkoisen harmaa.Mutta meilläpä aamukahvin aikaan soivat joululaulut suloiset."En etsi valtaa, loistoa,en kaipaa kultaakaan..." ja sitä rataa. Kukapa niitä?
Palaan vielä taannoiseen voiasiaan.Juttelin ystäväni Ilonan kanssa,joka heti lehtiä lukeneena ja ylen tietäväisenä naisena teilasi Stockmannin Herkun voiasiantuntijan lausunnot siitä,miksi voita ei ole voihyllyissä.Karppaamisella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä,vaan maidon hinnalla.Nyt pantataan ja katsotaan,miten voittomaksi jätetyn kansan käy.Politiikkaa.Oli nyt niin taikka näin: mä tahdon paistaa kuhafileeni voissa!!!
Puoliso eilen hammaslääkärissä.Homma sujui odotettua paremmin.Tosin hammaslääkäri survaisi heti puudutuspiikin puolison ikeniin,joka asia kellisti rimpuilemaan aikovan miehen.Näin vähällä emme tokikaan pääse.Tammikuussa lisää.Suurempaa meteliä piti pieni poika isänsä tukevassa otteessa,kun häntä saateltiin käytävää pitkin hammaslääkärin vastaanotolle.Poika huusi,itki äitiä,vaati poishakemista,yritti heittäytyä lattialle,potki ja löi seiniä isän kiskoessa sanattomana kiukun punaamin poskin jälkikasvuaan.Psykologiasta ei tietoakaan.Tässä kohdinhan olisi pitänyt ehdottomasti olla viisas ja ovela vanhempi ja saada poika rauhoittumaan keinoilla,joita meillä aikuisilla on loputtomiin varastossa.Tämä isä oli jo ehkä kaikkensa tehnyt ja päätti nyt saada homman hoidetuksi raa´alla voimalla ja tunteettomuudella.Tämmöisestä kokemuksesta jää pienen miehen mieleen ikuinen kammo hammaslääkärin tuolia kohtaan.Toisinkin voisi olla.
Tapasin yllättäen matkailijaystäväni L:n ja A:n Stockmannilla.Rupateltiin siinä tovi.Olivat lahjaostoksilla ja minä kotiin menossa päästämään tuuraajan seuraavaan kohteeseen.Aikaa oli kuitenkin hetkisen verran ja olisin viihtynyt pitempäänkin näiden ystävieni seurassa.Rupesinkin mielessäni kaavailemaan tapaamista ensi vuoden puolella jonain tuuraajapäivänä,jos ovat taas kaupungille tulossa.Stockan kahdeksannen kerroksen samppanjabaarista saa muutakin kuin kuohuvaista.Huomattavasti rauhallisempi paikka somalle kahvihetkelle kuin hälisevä itsepalvelupuoli naapurissa.
Ryhdynpä tästä pyörittelemään lounaslihapullia ja katselen ja kuuntelen samalla ankaraa tuulen pyöritystä ulkona,puiden taipumista sen kynsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti