15. kesäkuuta 2010

TIISTAIN KIRJOITELMA

Samanmoista säätä kuin eilen,pilvistä ja tuulistakin.No,kyllä se tästä.HS:n nettipalsta kertoo kyykäärmeiden tulleen esille runsain määrin lämpimän kevään ansiosta.Mitähän nyt sanovat viileistä päivistä? Kyy ei ole kovin montaa kertaa vastaani tullut ja koko käärmetuntemukseni onkin hyvin heikkoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa ei kyitä tarvitse edes tunnistaa,kun ovat roimasti katoamassa.Kyy-sana on hyvin vanhaa omaa sanastoamme,jonka tiedetään periytyvän niinkin kaukaa kuin 6000 vuoden takaa. Sana "käärme" on nuorempi.Se on lainattu balttilaiskielistä noin 3000 vutta sitten.Kärme- ja kärmes-nimikkeet ovat tuttuja murteista.Aleksis Kivenkin sanastossa usein käytettyjä.Sanojen alkuperää on mielenkiintoista tutkia.Mistä ja koska,miten meille tulleet ja kehittyneet.

Käärmeiden ohella myös sammakoiden sanotaan olevan vähenemässä.Sammakko on minua aina kiehtonut.Tämä voi juontaa siitä suutelemistarinasta,joka meille kaikille on tuttu.Nuorena tyttönä joskus mamman mökillä kokeilin,mutta täytyy sanoa,että sammakko pysyi kyllä kämmenelläni sammakkona,vaikka muiskautin toisenkin kerran.

Burka-kielto pannaan toimeen,tai jo pantu,Barcelonassa.Espanjassa muitakin kaupunkeja,joissa eivät naiset saa tepastella sen enempää burkan kuin niqabinkaan kätköissä.Jotenkin kielto tuntuu asialliselta ja oikeutetulta,kun ajattelee,että mitenkä ihmisen tunnistaa kaiken takaa.Elämässä kun on tilanteita,joissa henkilöllisyys on todistettava.Joissakin muissakin maissa Euroopassa vaaditaan kasvojen olemista näkyvillä.Miten sitä kaksi keskenään tuttua burkaan pukeutunutta voi tunnistaa toisensa kadulla tervehtiäkseen? Onhan se kai soveliasta,että kaksi naista juttelee? Joskus tuntuvat meistä muista nämä säännöt olevan kohtuuttoman ankarat.Ja kuka ja miksi on joskus määrännyt tämmöiset verhot naisen päälle? Koraanissa ei ainakaan tätä ole saneltu.

Sitten kukka-asiaa.Ostin joskus ennen pääsiäistä purkkiorkidean.Kuinka ollakaan,se on yhä hengissä voiden suorastaan paksusti.Tämä tarkoittaa,että on lykkinyt uutta kukkaa ja nytkin yhdessä varressa pullistelee kolme nuppua.Joka aamu käyn sitä ihmettelemässä herättyäni.Onkohan minulle iän myötä kasvanut jonkunlainen viherpeukalo? Tosin tämmöisessä orkideassa ei ole paljon hoitamistakaan.Ei muuta kuin on muistettava kerran viikossa antaa varovasti vettä.En nyt aivan päivälleen ole antanut,mutta kutakuinkin kumminkin.Kaunis se on! Ja minä olen siitä iloinen.

Tallinnan matkan valmistelut edistyvät.Varasin eilen Olde Hansasta pöydän.Varma on aina varmaa.Joskus ravintola on ollut täpötäynnä.Sinnehän viedään turisteja joukoittain ja joku seurue voi olla monikymmenpäinen.Olde Hansaa on aina kehuttu,mutta tietysti on pettymyksiäkin.Kaikkialla on.Itse olen kuitenkin siellä saanut hyvän ja kohteliaan palvelun kuin myös maukkaan aterian.Yleensähän virolaiset ovat ystävällisiä,kun itsenäistyttyään oppivat pian turismin hyvän puolen.Ja niinhän sitä viisaasti sanotaan,että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Yksi asia minua Tallinnassa harmittaa ja se on se,että melkein kaikkialla puhutaan kanssamme suomea.Oppivat jo sitä katsellessaan neuvostoaikana Suomen tv:tä ja sitten myöhemmin ensimmäisten suurten turistiryntäysten aikana.Suomenkielisyys ainakin minulla hiukan lässähdyttää siellä olemista.Hepi kertoo,että Turkinkin suomalaisten käyttämissä hotelleissa pärjää suomenkielellä,jopa kaupoissa ja rannalla rantavahtien kanssa käy suomeksi jutustelu.Itse en ole milloinkaan missään maassa,paitsi Virossa,joutunut matkailemaan suomeksi.Onneksi.Ehkä siksi,etten edes Andalusiassa ole hotelleissa ollut niissä kaupungeissa,jotka ovat suomalaisten matkailijoiden suuren mielenkiinnon kohteena.Mikään ei ole niin hauskaa kuin se,kun yrittää selvittää asiaansa ruumiinkieltä hyväksi käyttämällä.Se saa aina kuulijan nauramaan ja itselläkin on lystiä.Eikä kukaan ole niin herttainen,kuin pienen maaseutukylän torin laidalla istuva ukkeli,jolla suussaan vain muutama hammas ja silmät hänellä tuikkivat pelkkää ystävällisyyttä.Hän tietää aina tien,neuvoo käsillään ja koko ruumiillaan hymyssä suin pulputtaen iloisesti omaa kieltään.Nämä ukot ovat olleet aina matkamme helmiä.

Eikä aurinkoa vieläkään näy.Pilvipeite verhoaa taivaan.Tuuli puissa puikkelehtii oksistoissa.Ensi viikolla on juhannus.Ja siitä pian ollaan heinäkuussa.Mihin se kesä taas onkaan katoamassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti