Tiesittekö,minä en ainakaan,että juhannusta edeltävää kesää vanha kansa,tuo viisas,on kutsunut "pikkukesäksi" ja sitten jussista päästyä se on ollut "isokesä"? Intiaanikesän tiedän.Eikä se ole suinkaan mikä tahansa lämmin jakso kesällä,vaan nimenomaan elokuun lopulla tai myöhemmin kylmän ja sateisen ajan jälkeen se rupeama,kun on jälleen tavattoman lämmintä.Se on intiaanikesä Suomessa.Intiaanikesäksi sanotaan myös ikääntyneen ihmisen henkistä virkeyttä ja toiminnanhalua.Niin ikään Veikko Antero Koskenniemi on kirjoittanut "intiaanikesästä" liittyen vanhenevaan mieheen,joka äkkirakastui nuoreen naiseen.Olisikohan meillä eräällä miespuolisella poliitikolla menossa "intiaanikesä",kun haikailee nuorten tyttöjen perään vai onko kysymyksessä vakavampi vaiva?
Olikohan se nyt Paavo Haavikko,kirjailija,runoilija,edesmennyt,joka keksi sanan "suvehtia",en muista? Minusta se on mukava sana tarkoittaen yleensä suven viettämistä lomaillessa tai muuten.Kaikkihan me suvehdimme kesällä tavalla tahi toisella.Tämä on meillä parastaikaa menossa.Tosin hiukan viileissä merkeissä,mutta luonnon jo pullistellessa täysin värein ja tuoksuin ihmeteltävän nopeasti paksulumisen talven jälkeen,kun monet luulivat meidän vielä tarpovan hangissa keskikesällä.No,lohduttomaltahan se näytti ainakin Helsingissä.Nyt on vain muisto moisesta.Saamme tepastella sandaaleissa paljain varpain tai vaikka "ilman paitaa ahon laitaa",kuten Junnu Vainio aikoinaan lauloi. Ahoja vain taitaa olla aina vaan vaikeampaa löytää.Ennen niitäkin oli maaseudulla.Ja siellä vasta tuoksui hyvälle.Oli ihanaa heittäytyä maahan,tuntea ruohon allaan ja nähdä kukanvarren huojuvan leppeässä tuulessa.Poutapilvet muodostivat taivaalla hullunkurisiakin kuvioita muuttaen hetken kuluttua taas muotoaan.Aurinko lämmitti somasti,koppakuoriainen käveli sormien yli,jostain kuului leivosen liverrys.
Jos vuodenaikoja ei olisi,emme ehkä osaisi antaa arvoa suvelle,kun luonto on puhjennut elämään keväisin.Se on ainakin minulle ihme kuin minkä tahansa elävän olennon syntymä.Jos olisi ikään kuin ainainen kesä,sitä pitäisi tietysti itsestään selvyytenä.Ei olisi kevättäkään,ei talvea,joka panee kaipaamaan lämmintä vuodenaikaa.Ei tietäisi syksyn ruskasta mitään,ei näkisi luonnon valmistautuvan talveen.
Ihmiset,jotka tulevat tänne ainaisesta kesästä,ihmettelevät ehkä eniten vuodenaikojen vaihtelua.Monilla heistä on vain sade- ja kuivakausi.Kun minä olin Afrikka-friikki,ajattelin näistä kausista pelkkää hyvää kopistellessani lunta jaloistani eteisessä ja kuoriutuessani monista vaatekerroista pakkaslukeman hipoessa kahtakymmentä astetta ulkona.Nykyisin ajattelen jo toisin.Jokapäiväiseen paahteeseen ja ikuiseen lämpöön maan ollessa palanut ja ruskea kyllästyisi pian.Lottovoitto siis syntyä Pohjolaan,jossa ei luonnon katastrofitkaan ylen määrin meitä koettele.No,Ruotsissahan maa jytisi juuri hiljattain ja Pohjanmaallakin sen tunsi.Pientä kuitenkin verrattuna siihen,kun maanjäristys hävittää kaupungit,kylät ja melkein kaiken elollisen niissä kohdin maapalloa,jossa mannerlaatat ikävin seurauksin toisensa kohtaavat.
Taas tuulee,eikä aurinkokaan täysillä paista juuri nyt.Epävakaista luvattiin.Ja kuka se povasikaan,että tästä kesästä tulee harvinaisen lämmin? Kesää on toki jäljellä.Vastahan keskikesän seutuvia mennään,vaikka sekin oikeasti on joskus heinäkuussa.Kuitenkin keskikesän juhlaksi sanotaan juhannusta. Juhannus on romantiikan aikaa.Jos tahtoo nähdä unissaan tulevan puolisonsa,pitää tytön panna yöksi päänsä alle joko seitsemän tai yhdeksän kukkaa,yöpöydälle lasillinen viiniä.Tällä keinolla näkee ennakkoon kaverin,kun mies tulee ja juo viinin.Sääkin on ympätty juhannusjuttuun ja väitetään,että jos ilma on kylmä ennen juhannusta,tulee loppukesästä lämmin tai sitten päinvastoin.Mene ja tiedä näitä.Joka tapauksessa meillä kaikilla on mittumaari kohta ovella.Minä vietän sen kotona,mies intervallihoidossa ja heti jussin jälkeen haen hänet kotiin.
Neljä päivää enää Räävelin matkaan! Ostin jo kroonitkin. Odotan samoin tuntein kuin pitempääkin ulkomaan matkaa ennen muinoin.Jotakuta voisi vaikka hiukan tämä innostukseni hymyilyttää.Sen kun. Nykyinen rajoitettu elämäni panee nauttimaan kaikesta pienestäkin vaihtelusta,uudesta ympäristöstä,laivamatkasta.Kutsun tätä kaikkea suureksi seikkailuksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti