Eilinen päivä meni C:n luona ensivisiitillä.Jo bussimatka Espooseen oli uutta,vaikka tiet tuttuja oman auton ajalta.C vastassa pysäkillä ja siitä sitten syreenien ja jasmiinien kukittamaa tietä hänen kotiinsa.
Jos minun kotini on traditionaalisen "vanhanaikainen",niin C:n vielä enemmän.Huonekalut osin hänen Töölön lapsuudenkodistaan,jossa minäkin kävin kouluaikana.Isoisä oli erään tehtaan patruuna ja koti upein,mitä lapsensilmäni siihen asti olivat nähneet.Vetää vertoja vielä nykynäkemisillenikin.Tosin tämän päivän kodeissa eivät enää juurikaan sisäköt palvele sievissä esiliinoissaan.Nyt niitä samoja mööpeleitä,joita lapsena ihailin,oli katseltavanani näin monen vuosikymmenen jälkeen.Istahdin tuolille ja aloin tutkia seinillä monessa kerroksessa olevia muotokuvia suvusta,joka aateloitiin jo runsas kuusi sataa vuotta sitten.Ajattelin mielessäni,että jos sanotaan,että Roomassa pitää olla monta vuotta saadakseen nähdä kaiken,niin C:n kotona menisi kuukausi yhtäjaksoisesti.Katselin syvän kunnioituksen vallassa tehtaanpatruunan ja hänen vaimonsa muotokuvia.Mieleen muistui,mitenkä C:n mummu antoi minun heillä käydessäni aina jotain hyvää syödäkseni.Ajatukset kiirivät ajassa taaksepäin ja hymyilin lämpimästi mummun kuvalle.
Meillä oli rattoisaa.C oli nähnyt vaivaa ja nautimme maittavan lounaan.Ikkunasta näkyi tuuhea mänty ja isolla parvekkeella surisi kärpänen nauttien lämmöstä ja auringon paisteesta.Jälkiruuaksi söimme prinsessakakkua vielä jälkimainingeissa kuninkaallisista häistä,joita oli seurannut tv:stäkin kunnioitettava määrä suomalaisia.Osa kyllä laskeskeli häitten kustannuksia,vaikka asia ei suinkaan meille kuulu eikä kuulunut.Ja tietysti pohdittiin myös monarkian tarpeellisuutta,vaikka sekään asia ei ole heiniämme.
C saattoi minut bussipysäkille ja puolen tunnin päästä olinkin jo kotona väsyneenä mutta onnellisena.Ystävyys on ihana asia."Hyvät muistot ovat kultaakin kalliimpaa.Hyvien ystävien arvoa ei voi mitata ollenkaan."
Mies voi olosuhteisiin nähden hyvin intervallihoidossa.Pieniä ongelmia lääkkeiden kanssa.Toivon,että saan hänet taas ruotuun,kun kotiutuu.Siihen asti minulla on vielä loma.Suunnitelmia ei ole loppupäiviksi.Ehkä vain olen.Juhannuksena ystävät ovat mökeillään,kaupunkikin hiljennyt.Avaan pikkolopullon Nicolas Feuillattea,istahdan parvekkeelle, nautin kuplivaisesta ja rauhasta ja siitä,että mitään velvollisuuksia minnekään päin ei ole.Kuuntelen ehkä ostamiani cd-levyjä,joissa eräässä Tauno Palo laulaa "pot,pot,pot,pot,potkut sain..." antaen kuulijoille hyvää mieltä kuin myös pientä kaihoa laulajaa kohtaan,joka laulunlahjojensa lisäksi oli Suomen Kansallisteatterin valovoimaisempia "ensirakastajia" niin parrasvaloissa kuin elokuvissa.Kerron näin sivumennen saaneeni käsisuudelman Tauno Palolta,mutta se on jo toinen tarina.
Itella-Posti on esittänyt minulle anteeksipyynnön sähköpostitse! Tämäpä jotain. Viime viikon Suomen Kuvalehti (perjantaisin ilmestyvä)ei tullut kuin seuraavan viikon keskiviikkona ja eilen,torstaina,sain jo uudenkin.No,olinhan toki ottanut yhteyttä sekä Postiin että Yhtyneisiin Kuvalehtiin sekä puhelimitse että sähköpostitse,enkä sanoja säästellyt Postin suhteen,sillä vika oli heidän.Se,miksi tai minne,lehteni oli jakajalla joutunut ei selvinnyt,mutta hyväksyin anteeksipyynnön.Tämä lehden tulemattomuus ajallaan ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta.Olen jo tänäkin vuonna joutunut Suomen Kuvalehteä viikottain yhden jos toisenkin kerran kaipaamaan.No,lasken tämmöiset huolimattomuudet samaan kategoriaan,missä pullistelee nykyajan piittaamattomuus työnteon suhteen,hällävälityyli,työn arvostuksen ja tekemisen ilon puuttuminen. Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä?
Tulisiko tänään sade? Jos,niin kukkien kastelu osaltani jää tänäänkin.Eilen illalla en suurin surminkaan jaksanut,vaan jätin kukat sinälleen.Jos ei Esteri ole tänään hollilla,on minun kastelu tehtävä.Ken on leikkiin ryhtynyt,se leikin kestäköön.Kunhan pääsen täysinäisine kastelukannuineni pihalle asti,kaikki hyvin,sillä kukkien kauneus panee vaivan unohtamaan.Margaretojen valkoiset ja orvokkien syvänsiniset kasvot katsovat minua kiitollisina veden suihkutessa niiden varsille ja juurille.Ne ikään kuin ryhdistäytyvät imiessään tervetullutta vettä ja hyvällä mielikuvituksella näen niiden jopa nauravan.
Nyt hörppään uudesta Tallinnasta ostetusta kahvimukistani,jossa kyljessä kaupungin "Kolme sisarta" (hotelli nykyisin) komeilee muiden rakennusten lomassa ja sitten päivän jo ollessa jokseenkin pitkällä,alan nauttia vapaastani tekemättä juurikaan mitään.Sulhastakaan ei enää tarvitse haikailla pitämällä kukkia tyynyn alla mittumaariyönä.Elämä on jo uomassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti