5. kesäkuuta 2010

KAIKENMAAILMAN POHDISKELUA

Helsinki on nyt sitten saanut piispaksi naisen! Nettikirjoittelu oli moninaista HS:n palstalla,puolesta ja tietysti vastaankin.Syyskuussa virkaansa astuva Irja Askola on kaikenkukkuraksi myötämielinen homoseksuaalien vihkimiselle avioliittoon kirkossa.Ovatko kirkon kirjat nyt sekaisin? Ehei.Nykyaikaa mennään mieli avoinna hyväksyen ja siunaten.Raamattua voi tulkita eri tavoin,jotta nytkin ne,jotka homojen kirkkosiunausta avioliittoon eivät hyväksy,tulkitsevat Raamatun rivit itselleen sopiviksi.Ehkä nainen piispana tuo kirkkoon pehmeyttä jämäkän johtamisen ohella.
Itsestäni on sanottava,että tämmöisessä pappisammatissa kuuntelen ehkä mieluummin miehen ääntä saarnastuolissa kuin naisen.Matala ääni on myös vakuuttavampi.Ehkä olen sen verran vanhanaikainen,että mies minun elämässäni monissa asioissa on auktoriteetti.Jos nyt kävisin tätä keskusteluani enemmän julkisesti,saisin kaikki feministit kimppuuni.

Meillä on hyllyssä vuodelta 1943 paksu Perheraamattu,jossa Strasbourgin suuren pojan Gustave Dorén kuvitus.Mutta tässä Perheraamatussa Doré ei ole kertaakaan näyttänyt Jumalan kuvaa.Pelkkä valon välähdys ylhäältä antaa ymmärtää hänen läsnäolonsa näissä voimakkaasti vaikuttavissa piirroksissa.Olen varma,että jokainen kuvien katselija mieltää poissa olevan mieheksi.Jos hänet näkee muualla kuvattuna,hän on aina mies.Ehkä tästä juuri ainakin minulle on alitajuntaan piirtynyt ajatus,että katselen mieluummin miestä kuin naista pappina.Tämä ei tarkoita sitä,että väheksyisin naispapin ominaisuuksia tai ammattitaitoa,poistuisin kirkosta hyvässä järjestyksessä tms. Ei näin. Sitä paitsi olen keskustellut papin kanssa kahden kesken ja hän oli nainen.Hyväksyn siis aivan varmasti.Mutta mieluummin...

Eilen illalla kasteltuani kukkamaani pihalla istahdin penkille hetkeksi.Katselin kukkivia koristeomenapuita,joita on pitkä rivi vaaleanpunaisin kukinnoin.Olin yksin,kukaan ei tullut eikä mennyt.Lintujen liverrystä,kattolokkien kirkunaa ja tuulen huminaa puitten oksistoissa.Oli sanomattoman hyvä olla kerrostalon pihalla melkein Helsingin keskustassa.Meri siinteli talon päädyssä ilta-auringon valossa.Sitten hiljaisuuden katkaisi iloinen "hei".Sirpa-naapuri tuli kahden koiran ulkoiluttamiskävelyltä.Tovi juteltiin koirien ahkerasti tutkiskellessa,miltä tuoksun.Omat koiranhajuni ovat jo vuosia sitten kadonneet.Vain ihmistuoksu leijuu enää ympärilläni.Sirpa on mukava ihminen ja arvostan hänen naapuruuttaan.Toivottelimme toisillemme hyvät viikonloput.Sirpa keräsi koiransa ja minä kaksi kastelukannua.Keskustelu oli päättynyt.Mies sai iltapalansa,pesun ja peittelin vuoteeseen.Minuakin väsytti.

Tänään ei paisteesta huolimatta ulos.Kotihommia.Ja huomenna tulee Eevi kahville.Onkohan siitä vuosi taikka kaksi,kun viimeksi oli meillä? Jos ei poikansa asuisi Helsingissä,tuskin tänne olisi oikein asiaakaan.Kumma kyllä,tämä kaupunki ei ole kaikille kaikki kaikessa.Ilmankin voi elää.Suomessa on taatusti ihmisiä,jotka eivät ole pääkaupungissa koskaan käyneetkään.Aivan samoin,kun en minäkään ole joka paikassa tällä Suomen niemellä ollut,vaikka paljon olenkin kiertänyt.Nuorempana aina ihmettelin vilpittömästi,kun joku Kuortaneen Ku-Kun-majan tanssilavalla sanoi leveällä Pohjanmaan murteella Helsingin olevan käymätön paikka.Vietin usein osan kesästä Kuortaneella,vaikka sukulaisuussiteitä ei sinne ollutkaan.Vanhempieni ystäväperheellä oli tilava talo,johon enemmän tai vähemmän iloisena toivottivat tervetulleeksi kesävieraan.Tanssit lavalla ovat syöpyneet syvälle muistiini.Siellä tapasin myös tulevan saksalaisen poikaystäväni Horstin.Kävelimme järven rannalla ja urheiluopiston ympäristön mäntymetsässä,pidimme toisiamme kädestä.Minä olin seitsentoistavuotias.Se kesä oli huoletonta aikaa,täynnä rakkautta ja syvää murhetta Horstin lähdettyä takaisin Frankfurt am Mainiin,jonne seuraavana vuonna lähdin vanhempieni kanssa näytille.Nuoruus on ihanaa!

Jokainen aika on omalla tavallaan "ihanaa" tai se pitäisi ainakin niin ajatella ja omaksua.Niin on elämä nytkin,vaikka sairaus on meillä aina läsnä.Parhain päin näkeminen auttaa voittamaan vaikeudet.Siispä positiivisuus tänäänkin valtiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti