Katselin eräänä päivänä silmästä silmään tarantulaa. Tarantula ei katsonut minua. Se suorastaan käänsi selkänsä ja pani kaikki kahdeksan jalkaansa mielenosoituksellisesti minusta poispäin. Epäkohteliasta. Olenhan minä kuitenkin kuuluva luomakunnan kruunuun. Toisessa terraariossa oli kasoittain muille hyönteisille kasvatettavaa ruokaa, matoja. Näytöspöydällä oli myös koira ja kissa ja jostain syystä ne saivat suurempaa huomiota kuin hämähäkki.
Tämän kokemuksen jälkeen menin ystäväni kanssa kahville. Ystävä söi myös vohvelin ja minä join americano-kahvin. Sitten dallailtiin ostoskeskuksessa ja lopuksi erottiin. Oli jo pimeää kotiin tullessani. No, kyllä kaikki vielä valoksi muuttuu kevättä kohti mennessä.
Hammaslääkärikäynti on aina kinkkistä, vaikka nyt oli pelkkää plakin poistoa. Melkoisen nopeasti oli toimenpide ohi ja tohtori naputteli laskun. Palkitsin itseni menemällä kauppahallin uuteen juustomyymälään. Ostin paria laatua, viikunahilloa ja tyrnihyytelöä. Olen onneni kukkuloilla, kun täältäkin päin saa nyt irtojuustoja. Muoviin pakatuissa valmiissa paloissa on vain häivähdys kunnon juuston mausta. Seuraavaksi on kampaajalla käynti ja samalla reissulla käyn ostamassa Madeleine-leivonnaisia. Terveisiä Marcel Proustille.
Ninankin tapaan jonain päivänä. Soitan, kuten sovittiin. Sitten on vielä Tuomaan markkinat, jota hehkutetaan, että joulupuuroa kannattaa siellä syödä. Kuulemma asiakkaita jonoiksi asti. Eivätkä ole mitä tahansa riisipuuroja, vaan vallan erikoisia eli hittipuuroja.
Itsenäisyyspäivän ilta vietetään jälleen kerran sohvan nurkassa tiiviisti tv:n ruutua tuijottaen. Minkälaista kenenkin päällä, onko laahuksia ja sitten pitää tarkata, miten presidenttipari selviää ensimmäisistä linnan itsenäisyyspäivän karkeloista. On tämä ihan yhtä juhlaa näin joulun alla.
