OHI ON

 Ohi on. Joulu, meinaan. Mässäily loppunut. Sain yllättäen jouluaterialle kutsun, mutta kiitin ja kieltäydyin. En ole ikinä yksin jäätyäni pitänyt näitä yhden hengen jouluja mitenkään ikävinä. Tv suoltaa elokuvia toisen toisensa perään, on kaupasta ostetut jouluruoat, kynttilät ja ikkunavalot palavat, on kirjoja lukea. Mikäs siinä on ollessa! En kaipaa minnekään menemistä. Joten toivon, ettei kieltäytymiseni ystäviäni loukannut.

Saamani joulutervehdykset ovat kovasti ilahduttaneet ja itsekin panin muutaman menemään. Mutta postin Kustia en tahtonut vaivata. Posti kyllä väittää kovasti välittävänsä.

Riisipuuro kuuluu ymmärrykseni mukaan hyvin vahvasti jouluun. Tein ennen joulua riisivanukkaan ja nyt joulun jälkeen aion paneutua riisipuuroon uunissa. Ja kun nyt joulu on ohi, alkavat minun silmissäni omat joulukoristeeeni näyttää jo kulahtaneilta. En viitsi edes joka päivä valoja ikkunoihin sytyttää. Kynttilöitä poltan lämmikkeeksi, koska taloyhtiö alensi huoneistojen lämpötilaa. Enää ei voi keikkua paljain jaloin yöpaidassa. Palavat kynttilät auttavat asiaa, kunhan niitä on riittävästi.Tykkään muutenkin kynttilöistä, etten sanoisi olevani hiukan friikki. Ja sanonkin.

Helsingin Sanomissa oli luettelo kirjoista, joita kannattaa lukea eli ovat siis hyviä. Luin listan huolellisesti ja totesin jonkunlaiseksi häpeäksi huomanneeni, etten montaakaan ole luettelosta lukenut. Millä perusteella joku raati päättää, mikä kirja on hyvä ja mikä ei? Henkilökohtaisia valintoja tietysti tehtävään valituilla kirjailijoilla, kriitikoilla ja kirjojen rakastajilla. On kuitenkin aika paljon sanottu, kun kirjat mainitaan vuosituhannen parhaiksi.Niitä oli sata kappaletta. Raamattua luettelossa ei  ollut, vaikka sanotaan sen olevan luetuin kirja. No, se ei tee kirjasta tietystikään välttämättä hyvää luettavaa. Raamattua en ole lukenut kannesta kanteen, mutta Danten Jumalaisen näytelmän olen ja sitä pidän omalla kohdallani kunnon urotekona.

Uroteko on tänään sekin, että aion pitkän sisällä olon jälkeen lähteä liikenteeseen. En pitemmälle kuin ostoskeskukseen, enkä suinkaan alennusmyyntien takia. Kunhan katselen ja sitten ostan vesimelonia ja muita hedelmiä, kun ajattelin tehdä jäisen hedelmäkimaran. Alun perin englantilainen resepti. Brittiläinen keittiö mainettaan parempi.

Onnea ja muutakin hyvää kaikille vuonna 2025.

MELKEIN JOULU

 Kaikki joulusiivoavat. Minä en. Olen hiljattain imuroinut ja pyyhkinyt Pledillä pölyt. Kyllä se joulusiivouksesta käy. Eihän tänne tule  edes kukaan tutkailemaankaan mitään ja itselleni kelpaa. Kortteja on jonkun verran tullut. Itse soitin Italiaan. Elossa ollaan, vaikka ystäväni omien sanojensa mukaan nykyisin  muistuttaa ulkonäöltään Lumikin noita-akkaa,´.Mutta lihavampaa.

Ajattelin mennä vielä kauppaan ja sitten lopetin ajattelemisen. Eli en hievahdakaan minnekään päin. Vaihdoin jouluiset vuodevaatteet ja kone pesi ei-jouluiset. Lunta sataa. Katselin ikkunasta melkein kiukkuisena. En lähde roskiakaan viemään. 

Joku hullu ajoi joulutorille ihmisiä päin autolla Saksan Magdeburgin kaupungissa. Kuolleita ja haavoittuneita. Mikä ollut motiivina vai vain vipannut päästä? Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Suomessa uusi Lucia.neito saanut rasistisia haukkumakirjeitä ihonvärinsä ja taustansa takia. Poliisi aloitti tutkinnat, Meillä kansanedustajinakin on ulkomaalaistaustaisia ja he myös ovat saaneet postia. Rasismia on, aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihminen on outo eläin. Suvaitsematon, itsekäs ja huonokäytöksinen.

Kunnallisella puollella on ulkomaalaista henkilökuntaa. Ainakaan tähän asti minulla ei ole ollut kommunikoinnissa vaikeuksia. Eräällä lääkärillä oli nimi, josta en edes pitkällisen harkinnan jälkeen tiennyt, kumpi on etu- ja kumpi sukunimi. Pitempää otaksuin sukunimeksi ja se oli todella pitkä. Totta kai kysyin ja tietysti sukunimi oli se lyhyt kaksikirjaiminen. Tohtoria huvitti kysymykseni, enkä varmaankaan ollut ensimmäinen utelias. Kun vielä joskus on sekottamassa se, että etunimi on sukunimen jälkeen.

Luen eli siis jatkan Kari Hotakaisen kirjaa Ihmisen osa. Ilmestynyt vuonna 2009 ja on niin Hotakaista, niin Hotakaista. Tarkoittaa älykästä huumoria. Kirja jo niin pitkällä, ettei riitä joululukemiseksi. Jouluna pitää aina lukea. Onneksi monet saavat kirjan lahjaksi. Tosin väitetään kirjojen lukemisen vähentyneen. On äänikiroja vaihtoehtona. Minusta kirjaa ei päihitä mikään. Tahdon pidellä, kääntää käsin sivuja, haistella kirjaa, mutta kirjanmerkiksi en sivun kulmaa taita, enkä tee marginaaliin merkintöjä. Hotakaisen kirjan välissä minulla on Patricia Piccininin postikortti, jossa Between the shadow and the soul.  Ostin sen Taidehallista neljä vuotta sitten.

Jos en satu enää ennen joulua palaamaan blogiini, niin toivotan OIKEIN HYVÄÄ JA MUKAVAA JOULUA ja perään vielä mainiota vuotta 2025.

JOULUN ALUSAIKAA

 Ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa "rapeaksi paistettua". Olikin rapsakkaa. Joulukiireet oli jätetty hetkeksi sivuun, vaikka joulu tunkikin kaikkialla muualla silmille ja sieluun asti. Omalta osalta hässäkkäaika on onneksi takana päin, mutta kuten olen sanonut, yksineläjäkin viettää joulua ja tarvitsee yhtä sun toista. Ensimmäinen joulukorttikin tullut. Itse toivottelen muilla tavoin kuin annan Kustin poljettavaksi.

Puuroriisi on ruokakupassa kunniapaikalla ja ostin minäkin. En puuroksi, vaan vanukkaaksi. Kokeilen tänään. En tiedä, kuuluuko tähän manteli. En upota mukaan, kun en halua näytellä ällistynyttä. Kynttilöitä olen ostanut lisää. Olen intohimoinen kynttilöiden polttaja. Enkä vain jouluna. Kyllä palaa juhannuksenakin.

Pikkuserkku kaukaa Kotkasta soitti. Vaihdettiin kuulumiset ja tietysti toivoteltiin hyvät joulut. Menee miehensä kanssa tyttären luo valmiiseen joulupöytään. Niin se oli meilläkin aikanaan. Vanhempien lisäksi saattoi olla muutakin väkeä. Valmistelut aloitin yleensä jo varhain syksyllä. Itse näpersin joulukuuseen koristeet ja makkarat pöytään. Oli se aikaa. Nyt ostan kaupasta.

Kiipesin tikapuille ja puhdistin kattovalaisimen helyt. Hiukan olivat sameaksi päässeet. Nyt kiiltää. Vaikka kattovaloa harvoin käytän. Tykkään pöytä- ja jalkalampuista. Valo on pehmeämpää, huone näyttää salaperäiseltä. Joskus valo tulee pelkistä kynttilöistä, kunhan niitä on riittävästi. En kuitenkaan kaipaa mitään pärevaloaikaa. Niin pitkälle en sentään mene. Nyt joku saattaa luulla, että olen elänyt siihen aikaan. No en! Söhkövalo oli jo keksitty, kun minä Naistenklinikalla synnyin.

Jaahas, jouluun enää  viikon verran. Sitten aletaan vuotella vappua ja juhannusta. Niiden jälkeen jälleen joulu. Nyt menen suihkuun ja sitten panen riisivanukkaan alulle. Hyvää päivää.

JOULU SAA TULLA

 Joulu on  nyt minulla valmis. Kaikki tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen esillä. Kynttilöitä palamassa kaikkialla, kun joku rontti oli ilmoittanut huoneistojen liiallisesta lämmöstä Taloyhtiö alensi lämpötiloja. Palavat kynttilät lämmittävät, kunhan niitä on tarpeeksi. Minulla on.

N soitti ja tapaamme huomenna. Nautimme lounaan ja aion ehdottaa nepalilaista ravintolaa. Kauppaan meno siirtyi tiistaihin. On taas pitkä ostoslista. Kyllä yksineläjäkin tarvitsee. Tuomaan markkinoille en mene. Ostan tämän seudun kauppahallista ja Cittarista  piparkakut. Pipareita pitää jouluna olla. Joskus on tullut väännettyä itsekin kakut ja muut jouluiset. Ruokapöytä oli isompi, väkeä mahtui. Kuusi ulottui kattoon. Nyt se on olohuoneen pöydällä muutaman kymmenen sentin korkuisena. Latvatähden virkaa tekee kullan värinen pullea varpunen.

HS kertoi joulun aikana tulleista elokuvista tv:ssä. Ilahduin vallan mahdottomasti, kun vanhoja animaatioita on kaivettu esille, joita ei vuosiin ole näytetty. Muistan, kun posket onnesta punottaen istuin vanhempieni kanssa elokuvateatterissa ja kankaalla oli Lumikki, jolla on "huulet kuin punainen veri, iho valkea kuin lumi ja tukka musta kuin ebenpuu". Mietin kauan, minkälainen on ebenpuu, paitsi musta. Nykyisin tiedän enemmän.

Tänään vuorossa itseni huoltamista. Ruoan kanssa pelkkää lämmittämistä. Helppo nakki. Ei ole kuitenkaan nakkeja. Yleensäkään en ole mikään makkaran syöjä. Ja nyt ohjeistetaan meitä olemaan syömättä leikkeleitä leivän päällä. Punainen liha ollut pannassa jo kauan, eikä vaaleammissakaan ole kuulemma kehumista. Kasviksia sen sijaan melkein kilo päivässä. Lakritsista nousee verenpaine lihottamisen lisäksi. Syöpävaara yhdestä sun toisesta, mitä maaruumme panemme. Voi, voi ja joulu ihan tuossa tuokiossa kaikkine epäterveellisine ja tappavine  herkkuineen.

Jotain pitäisi taas alkaa lukea. Saarikiven kirja luettu, oikeastaan kolme hänen kirjaansa. Waltarista  löytynyt yllättäen pimeä puoli ja olihan Hesarista lukemani runo aikamoinen. Mitä lie muutakin tekstiä suoltanut salassa, pysymättä eettisesti oikeassa ruodussa. Fyi kamalaa. Ei vaineskaan. Kaikissa meissä on ainakin  kaksi puolta. Minussa useampia.

JOULU TUOTA PIKAA

 Cittarissa oli jouluruokia ja minä niitä ostamassa. Aivan valmista joulukinkkua myöten. Tuomaan markkinoille meno on vielä mietintämyssyssä. Jos ostan piparit täältä, tulee vähemmän syödyksi ja se on ainoastaan hyvä asia. Jätän mahdollisen kaupungille menon kuitenkin ensi viikkoon.

Janne Saarikiven kirja Suomen kieli ja mieli on nyt lukemiseni kohdalla saatettu päätökseen. Saarikivi on hiukan sitä mieltä, että suomen kieli saattaa olla häviön puolella kaiken englantilaistumisen keskellä. Eikä se koske vain tätä omaa äidinkieltämme, vaan juttu on muuallakin tapahtumassa. Oma kulttuuri katoaa kansoilta. 

Eilen kipusin tikapuille ja ripustin viimeiset valot ikkunaan. Tänään on pienen ikikuusen vuoro ja sitten onkin kaikki tehty ovikranssia myöten. Joissakin muissa ovissa näkyy myös kransseja. Rappukäytävä näyttää jouluiselta.

Nyt tv:sssä näytillä olevia imeliä joululeffoja en ole jaksanut katsella. Tulee tuutin täydeltä. Toisaalta vastapainoa hullulle menolle maailmassa. Sotia ja vallankaappauksia, hallituskin tekee joidenkin mielestä meillä huonoja päätöksiä, lakkoillaan ja kahvin hinta huimaa. Minä en osta Juhlamokkaa, kun käytän kapseleita. Ehkä niidenkin hinta noussut. Kahvi kuin kahvi. En kuitenkaan juomista lopeta. 

Ostin ensi vuoden kalenterin. Olen optimisti, että olen vielä vuonna 2025 täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Joulukortteja en lähetä. Soitan, tekstiviestistän tai lähetän sähköpostia. Vuosien aikana korttien saajista iso osa siirtynyt toiseen hiippakuntaan, eikä sinne Kusti polje.

Kirjailijapariskunta Tervo suuteli toisiaan itsenäisyyspäivän punaisella matolla presidenttiparin kättelyn jälkeen. Sitäkös pientä episodia kansa ihmettelemään. Tervo on vastannut, että hellyydenosoitus johtui siitä, kun rouva Tervo oli kättelystä ollut huolissaan  ja kun se  meni kommeluksitta, suuteli Jari Tervo puolisoaan. Tervo on vastannut ihmettelijöille, että suutelemisen piti tapahtua ennen kättelyä, mutta niin ei käynyt. Kättelyn aikana se olisi Tervon sanojen mukaan "vaikuttanut kummalliselta", joten suukko pariskunnan välillä jäi kättelyn jälkeen tapahtuvaksi. Kaikkea me ihmettelemme.

KIVA PÄIVÄ

 Olipas mukava päivä eilen N:n kanssa. Käppäilimme suoraa päätä Fazerin Samppanjabaariin Stockmannilla ja puhua pälpätimme kaiken aikaa, paitsi nauttiessamme ihanasta katkarapuvoileivästä. Juomana N:llä lonkeroa ja minä join samppanjaa, koska Samppanjabaarissa olimme. Jopa jälkiruokani 8th floor Bellini  sisälsi tuota jaloa juomaa. Koko juttuun meni meillä neljättä tuntia ja siinä ajassa ehdimme puhua vain murto-osan aikomastamme. Tapaamme pian uudelleen. Puitua tuli nyt kuitenkin itsenäisyyspäivän linnan pippaloiden asut, Janne Saarikiven kirja, muutama koulukaveri ja lesken elämämme.

Tänään menen ruokaostoksille. Toivon jo joululaatikoiden tulleen Cittariin. Ja jos, niin tulee sekin puoli hoidettua. Ostoslista on pitkä ja se tietää kovaa raahaamista. Kampaajani tarjosi niin hyvää glögiä, että pyysin reseptin. Sain sen. Teenkö itse? Katsotaan. Joulua olen jo rakennellut kotiin. Partsilla joulupuu valoineen ja parissa ikkunassakin jo roikkuu joulu. Vielä on kiivettävä tikkaiden nokkaan ja sen puuhan jälkeen kaivan pienemmän kuusen kaapista ja alkaa sen koristelu. Ovikranssikin odottaa paikalleen asettelua.

Saarikiven kirja kertoo muuten, että Kyproksen valtio on saanut nimensä kuparista, jota on muinoin kaivettu saaren kallioista. Enpä ole tuota(kaan) tiennyt. Herttinen kuinka viisas Janne Saarikivi on. Olen suorastaan murheen murtama, kun nyt lukemisen kohteena oleva Suomen kieli ja mieli päättyy ja se tapahtuu aika pian.

Nukuin viime yön omaksi hämmästyksekseni erittäin hyvin heräämättä kertaakaan. Siksi olen nyt pirteä ja alan valmistautua ihmisten ilmoille menemiseen. Se on aina oma hommansa. Panenko päähän lierit vai baskerin?

HÄMMENTYNYT

 Olen mahdottoman hämentynyt. Luen Janne Saarikiven kirjaa Suomen kieli ja mieli (2018). Hämmentynyt siksi, eten enää tiedä, mikä tai mitä on rakkaus. Onko sellaista ollenkaan sen enempää kuin Saarikiven mukaan Joulupukkiakaan. Ja osa uskoo kumpaankin, vaikka Joulupukin kohdalla usko yleensä saa tavalla tai toisella tulla ihmisen tietoisuukseen  olemalla ei-konkreettinen hahmo. Kuitenkin pukkia palvotaan, kirjoitetaan hänelle kirjeitä, istutaan polvella ja tiedetään hänellä olevan punainen nuttu. Kummallista. Rakkauskin on vähän sitä ja tätä. Hämmentävää sekin. Entäs luonto sitten. Sekin kysymysmerkki. Mitä tai mikä on luonto. Me koemme sen erilailla. Minulla on ystävä, joka ihannoi Lapin luontoa, vaikka se on lappilaisille yhdentekevä , josta voi saada elannon. Ei siis ihannoimisen kohde. Taas hämmentävää. Pitää oikein istua alas ajattelemaan näitä asioita. Tai pitää omista illuusioistaan kiinni kuten tähänkin asti. Vain Joulupukin kohdalla annan periksi. Häneen en usko. Enää. Se olikin ikävä kokemus äkättyäni, että eteisen lattialla oli suuri säkki täynnä lahjoja, vaikka Joulupukki ei ollut vielä käynytkään. Sitten hän koputti oveen ja kummastuksekseni otti isäni säkin ja antoi sen Pukille ja kysyi, oliko se painavaa tuoda niin kaukaa? Mistä kaukaa? Eteisen lattialta? Silloin aloin lujasti olla epävarma koko pukkeudesta ja se oli kamala epävarmuus, joka sotki koko lapsuuteni. Säkkihomma loppui ja lahjat jaettiin myöhemmin ilman Joulupukkia, jota ei siis ole ollut olemassakaan. Minulle oli valehdeltu, vaikka olen omin silmin nähnyt. Omituista.

Kyssäkaali. Ostin sellaisen ja katsoin netistä, mitä sille voi tehdä eli jalostaa ennen syömistä. Ei näytä edes kaalilta. Kyselin tuttavilta, onko kyssäkaali tuttu. Ei ollut. Nimi kuitenkin oli tuttu. Vielä en ole tehnyt kyssäkaalilleni mitään. Se odottaa jääkaapissa. 

Piti lähtemäni tänään Tuomaan markkinoille, mutta yö meni plörinäksi nukkumisen suhteen. Jätän Senaatintorin ensi viikkooon. Maanantaina tapaan N:n. Menemme kevyelle lounaalle Stockmannin Fazerin Samppanjabaariin. N:n ehdotus, kun ei ole sielä ollut. Puheenaiheena tulee ehdottomasti olemaan itsenäisyyspän pukeutuminen Linnan juhlissa. Lehtitietojen mukaan ainakin eräällä herrahenkilöllä on jalassaan Pradan Loaferit. Olihan Jörn Donnerilla kerran vuosia sitten komeat läskipohjat ja siitäkös lehdet repesivät.

Madeleineja en onnistunut taaskaan saamaan Hakaniemen hallissa. Olivat tulossa seuraavana päivänä. En enää mennyt. Ehkä joskus onnaa. Tyydyn piparkakkuihin, joita siis menen Senaatintorille  ostamaan ensi viikolla jonain päivänä.

Hyvää itsenäisyyspäivää huomenna meille kaikille.

JOULUA ODOTELLESSA

 Katselin eräänä päivänä silmästä silmään tarantulaa. Tarantula ei katsonut minua. Se suorastaan käänsi selkänsä ja pani kaikki kahdeksan  jalkaansa mielenosoituksellisesti minusta poispäin. Epäkohteliasta. Olenhan minä kuitenkin kuuluva luomakunnan kruunuun. Toisessa terraariossa oli kasoittain muille hyönteisille kasvatettavaa ruokaa, matoja. Näytöspöydällä oli myös koira ja kissa ja jostain syystä ne saivat suurempaa huomiota kuin hämähäkki.

Tämän kokemuksen jälkeen menin ystäväni kanssa kahville. Ystävä söi myös vohvelin ja minä join americano-kahvin. Sitten dallailtiin ostoskeskuksessa ja lopuksi erottiin. Oli jo pimeää kotiin tullessani. No, kyllä kaikki vielä valoksi muuttuu kevättä kohti mennessä.

Hammaslääkärikäynti on aina kinkkistä, vaikka nyt oli pelkkää plakin poistoa. Melkoisen nopeasti oli toimenpide ohi ja tohtori naputteli laskun. Palkitsin itseni menemällä kauppahallin uuteen juustomyymälään. Ostin paria laatua, viikunahilloa ja tyrnihyytelöä. Olen onneni kukkuloilla, kun täältäkin päin saa nyt irtojuustoja. Muoviin pakatuissa valmiissa paloissa on vain häivähdys kunnon juuston mausta. Seuraavaksi on kampaajalla käynti ja samalla reissulla käyn ostamassa Madeleine-leivonnaisia. Terveisiä Marcel Proustille.

Ninankin tapaan jonain päivänä. Soitan, kuten sovittiin. Sitten on vielä Tuomaan markkinat, jota hehkutetaan, että joulupuuroa kannattaa siellä syödä. Kuulemma asiakkaita jonoiksi asti. Eivätkä ole mitä tahansa riisipuuroja, vaan vallan erikoisia eli hittipuuroja.

Itsenäisyyspäivän ilta vietetään jälleen kerran sohvan nurkassa tiiviisti tv:n ruutua tuijottaen. Minkälaista kenenkin päällä, onko laahuksia ja sitten pitää tarkata, miten presidenttipari selviää ensimmäisistä linnan itsenäisyyspäivän karkeloista. On tämä ihan yhtä juhlaa näin joulun alla.