HÄMMENTYNYT

 Olen mahdottoman hämentynyt. Luen Janne Saarikiven kirjaa Suomen kieli ja mieli (2018). Hämmentynyt siksi, eten enää tiedä, mikä tai mitä on rakkaus. Onko sellaista ollenkaan sen enempää kuin Saarikiven mukaan Joulupukkiakaan. Ja osa uskoo kumpaankin, vaikka Joulupukin kohdalla usko yleensä saa tavalla tai toisella tulla ihmisen tietoisuukseen  olemalla ei-konkreettinen hahmo. Kuitenkin pukkia palvotaan, kirjoitetaan hänelle kirjeitä, istutaan polvella ja tiedetään hänellä olevan punainen nuttu. Kummallista. Rakkauskin on vähän sitä ja tätä. Hämmentävää sekin. Entäs luonto sitten. Sekin kysymysmerkki. Mitä tai mikä on luonto. Me koemme sen erilailla. Minulla on ystävä, joka ihannoi Lapin luontoa, vaikka se on lappilaisille yhdentekevä , josta voi saada elannon. Ei siis ihannoimisen kohde. Taas hämmentävää. Pitää oikein istua alas ajattelemaan näitä asioita. Tai pitää omista illuusioistaan kiinni kuten tähänkin asti. Vain Joulupukin kohdalla annan periksi. Häneen en usko. Enää. Se olikin ikävä kokemus äkättyäni, että eteisen lattialla oli suuri säkki täynnä lahjoja, vaikka Joulupukki ei ollut vielä käynytkään. Sitten hän koputti oveen ja kummastuksekseni otti isäni säkin ja antoi sen Pukille ja kysyi, oliko se painavaa tuoda niin kaukaa? Mistä kaukaa? Eteisen lattialta? Silloin aloin lujasti olla epävarma koko pukkeudesta ja se oli kamala epävarmuus, joka sotki koko lapsuuteni. Säkkihomma loppui ja lahjat jaettiin myöhemmin ilman Joulupukkia, jota ei siis ole ollut olemassakaan. Minulle oli valehdeltu, vaikka olen omin silmin nähnyt. Omituista.

Kyssäkaali. Ostin sellaisen ja katsoin netistä, mitä sille voi tehdä eli jalostaa ennen syömistä. Ei näytä edes kaalilta. Kyselin tuttavilta, onko kyssäkaali tuttu. Ei ollut. Nimi kuitenkin oli tuttu. Vielä en ole tehnyt kyssäkaalilleni mitään. Se odottaa jääkaapissa. 

Piti lähtemäni tänään Tuomaan markkinoille, mutta yö meni plörinäksi nukkumisen suhteen. Jätän Senaatintorin ensi viikkooon. Maanantaina tapaan N:n. Menemme kevyelle lounaalle Stockmannin Fazerin Samppanjabaariin. N:n ehdotus, kun ei ole sielä ollut. Puheenaiheena tulee ehdottomasti olemaan itsenäisyyspän pukeutuminen Linnan juhlissa. Lehtitietojen mukaan ainakin eräällä herrahenkilöllä on jalassaan Pradan Loaferit. Olihan Jörn Donnerilla kerran vuosia sitten komeat läskipohjat ja siitäkös lehdet repesivät.

Madeleineja en onnistunut taaskaan saamaan Hakaniemen hallissa. Olivat tulossa seuraavana päivänä. En enää mennyt. Ehkä joskus onnaa. Tyydyn piparkakkuihin, joita siis menen Senaatintorille  ostamaan ensi viikolla jonain päivänä.

Hyvää itsenäisyyspäivää huomenna meille kaikille.