Kaikki joulusiivoavat. Minä en. Olen hiljattain imuroinut ja pyyhkinyt Pledillä pölyt. Kyllä se joulusiivouksesta käy. Eihän tänne tule edes kukaan tutkailemaankaan mitään ja itselleni kelpaa. Kortteja on jonkun verran tullut. Itse soitin Italiaan. Elossa ollaan, vaikka ystäväni omien sanojensa mukaan nykyisin muistuttaa ulkonäöltään Lumikin noita-akkaa,´.Mutta lihavampaa.
Ajattelin mennä vielä kauppaan ja sitten lopetin ajattelemisen. Eli en hievahdakaan minnekään päin. Vaihdoin jouluiset vuodevaatteet ja kone pesi ei-jouluiset. Lunta sataa. Katselin ikkunasta melkein kiukkuisena. En lähde roskiakaan viemään.
Joku hullu ajoi joulutorille ihmisiä päin autolla Saksan Magdeburgin kaupungissa. Kuolleita ja haavoittuneita. Mikä ollut motiivina vai vain vipannut päästä? Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Suomessa uusi Lucia.neito saanut rasistisia haukkumakirjeitä ihonvärinsä ja taustansa takia. Poliisi aloitti tutkinnat, Meillä kansanedustajinakin on ulkomaalaistaustaisia ja he myös ovat saaneet postia. Rasismia on, aina ollut ja tulee aina olemaan. Ihminen on outo eläin. Suvaitsematon, itsekäs ja huonokäytöksinen.
Kunnallisella puollella on ulkomaalaista henkilökuntaa. Ainakaan tähän asti minulla ei ole ollut kommunikoinnissa vaikeuksia. Eräällä lääkärillä oli nimi, josta en edes pitkällisen harkinnan jälkeen tiennyt, kumpi on etu- ja kumpi sukunimi. Pitempää otaksuin sukunimeksi ja se oli todella pitkä. Totta kai kysyin ja tietysti sukunimi oli se lyhyt kaksikirjaiminen. Tohtoria huvitti kysymykseni, enkä varmaankaan ollut ensimmäinen utelias. Kun vielä joskus on sekottamassa se, että etunimi on sukunimen jälkeen.
Luen eli siis jatkan Kari Hotakaisen kirjaa Ihmisen osa. Ilmestynyt vuonna 2009 ja on niin Hotakaista, niin Hotakaista. Tarkoittaa älykästä huumoria. Kirja jo niin pitkällä, ettei riitä joululukemiseksi. Jouluna pitää aina lukea. Onneksi monet saavat kirjan lahjaksi. Tosin väitetään kirjojen lukemisen vähentyneen. On äänikiroja vaihtoehtona. Minusta kirjaa ei päihitä mikään. Tahdon pidellä, kääntää käsin sivuja, haistella kirjaa, mutta kirjanmerkiksi en sivun kulmaa taita, enkä tee marginaaliin merkintöjä. Hotakaisen kirjan välissä minulla on Patricia Piccininin postikortti, jossa Between the shadow and the soul. Ostin sen Taidehallista neljä vuotta sitten.
Jos en satu enää ennen joulua palaamaan blogiini, niin toivotan OIKEIN HYVÄÄ JA MUKAVAA JOULUA ja perään vielä mainiota vuotta 2025.
Enpä ole minäkään enää joulu- enkä muitakaan suursiivouksia tehnyt samalla tavalla kuin takavuosikymmeninä, koska yksin asun minäkin. Ajoittain pitää imuroida ja pyyhkiä pölyt ja se sitten riittää.
VastaaPoistaNoita kirjoittamiasi uutisia olen minäkin vähän ihmetellyt, mutta nykyään niin monet ihmiset vaan toimivat ihan käsittämättömin tavoin.
Mukavaa ja rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta sinullekin!
Kiitoksia, Marjatta ja onnellista vuotta 2025.
PoistaMiksi siivota turhaa, riittää, kun pyyhkii lattialta ja pöydiltä mahdollisesti läikkyneet litkut, joulun jälkeen on enemmän siivottavaa kuin ennen, uskoisin. Ainakin meillä on.
VastaaPoistaKirja on paras painettuna paperisena, en osaisi mitään muuta lukea. Tosin ikiajat sitten radiosta tuli kuunnelmia, mitkä vastaisivat tämän päivän luettuja. Kuuntelin hievahtamatta Olavi Paavolaisen Synkkää yksinpuhelua tiistaisin radiosta, myöhemmin ostin kirjan, mutta se ei ollutkaan niin kiinnostava.
Rauhallista ja rentoa joulua sinulle!
Kikka L, kiitos kommentista ja erittäin onnellista vuotta 2025.
PoistaMakoisaa joulua sinne Helsingin toiselle laidalle!
VastaaPoistaToivottavasti tapaamme usein täällä blogissa myös vuonna 2025!
Tervehtien, Marita
Helsingin toiselle laidalle hyvää ja onnellista vuotta 2025. Välillä luulen haluavani lopettaa blogin pitämisen, mutta sitten taas en. Kiitos, kun luet höpötyksiäni, Marita.
Poista