Ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa "rapeaksi paistettua". Olikin rapsakkaa. Joulukiireet oli jätetty hetkeksi sivuun, vaikka joulu tunkikin kaikkialla muualla silmille ja sieluun asti. Omalta osalta hässäkkäaika on onneksi takana päin, mutta kuten olen sanonut, yksineläjäkin viettää joulua ja tarvitsee yhtä sun toista. Ensimmäinen joulukorttikin tullut. Itse toivottelen muilla tavoin kuin annan Kustin poljettavaksi.
Puuroriisi on ruokakupassa kunniapaikalla ja ostin minäkin. En puuroksi, vaan vanukkaaksi. Kokeilen tänään. En tiedä, kuuluuko tähän manteli. En upota mukaan, kun en halua näytellä ällistynyttä. Kynttilöitä olen ostanut lisää. Olen intohimoinen kynttilöiden polttaja. Enkä vain jouluna. Kyllä palaa juhannuksenakin.
Pikkuserkku kaukaa Kotkasta soitti. Vaihdettiin kuulumiset ja tietysti toivoteltiin hyvät joulut. Menee miehensä kanssa tyttären luo valmiiseen joulupöytään. Niin se oli meilläkin aikanaan. Vanhempien lisäksi saattoi olla muutakin väkeä. Valmistelut aloitin yleensä jo varhain syksyllä. Itse näpersin joulukuuseen koristeet ja makkarat pöytään. Oli se aikaa. Nyt ostan kaupasta.
Kiipesin tikapuille ja puhdistin kattovalaisimen helyt. Hiukan olivat sameaksi päässeet. Nyt kiiltää. Vaikka kattovaloa harvoin käytän. Tykkään pöytä- ja jalkalampuista. Valo on pehmeämpää, huone näyttää salaperäiseltä. Joskus valo tulee pelkistä kynttilöistä, kunhan niitä on riittävästi. En kuitenkaan kaipaa mitään pärevaloaikaa. Niin pitkälle en sentään mene. Nyt joku saattaa luulla, että olen elänyt siihen aikaan. No en! Söhkövalo oli jo keksitty, kun minä Naistenklinikalla synnyin.
Jaahas, jouluun enää viikon verran. Sitten aletaan vuotella vappua ja juhannusta. Niiden jälkeen jälleen joulu. Nyt menen suihkuun ja sitten panen riisivanukkaan alulle. Hyvää päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti