JUHANNUSAAMUNA

 Juhannusaamu, mittumaariaamu, jussin aamu... Ja voi kuinka tämä päivä tuntui kaukaiselta tammikuussa. Istun kirjoituspöydän ääressä, edessäni on sekä läppäri että kupillinen kahvia. Kummatkin sellaisia, joita kohtapian herättyäni tarvitsen. Ystäväni K menee aina ensimmäiseksi katsomaan parvekkeensa kukat. Hän on tyytymätön niiden kukintaan. Minulla taas rehoittaa haitaten partsilla kulkua. En suostu kuitenkaan karsimaan.  

Ensi viikko erään säätiedon mukaan olisi taas helteinen. No, kyllähän tässä vilusteltiinkin tarpeeksi. Kun tuuli osui, oli todellakin kylmää. Kesää kuitenkin, ei marista. Luin eilen yömyöhään asti Saarikiven kirjaa Rakkaat sanat. Jonain päivänä hankin vielä hänen Suomen kieli ja mieli-kirjan. Ehkä se olisi ollut myös ostettavissa Helsinki-päivänä Stadin Slangin myyntikojussa. En huomannut.

Mitään juhannusruokaa en ole hankkinut. Ihmiset näkyivät ostavan makkaraa ja grillilihaa, 8% viiniä ja mansikoita. Sain muutaman jussitoivotussoiton. Tuli kyllä mieleen omat mökkijussit. Aina meillä oli vieraita ja lain salliessa kokko rannalla. Olihan se sellaista hyörinää ja pyörinää. Enpä juuri enää kaipaa. Aika aikaa kutakin.

Ennen oli Helsinki melkein kuollut näihin aikoihin ja heinäkuu aivan varmasti. Sittemmin muuttui. On turisteja ja osa kaupunkilaisista ei viitsi siirtyä kotoa pois. Muistan ne loputtomat autojonot maanteillä, kun kaikki suuntautuivat kaupungista ulos. Välillä madeltiin ja taas mentiin vauhdilla. Matka kesti ja kesti. Kunnes lopulta päästiin mökkitielle. Auton tyhjentämistä, jääkaappi toimintavalmiiksi, takkaan tuli ja sauna palamaan. Kesäkanat otettiin pahvilaatikoista ja niille esiteltiin niiden koti liiterin seinän vieressä. Siellä oli yöorsi, sisätila ja munimispesät sekä kettuja varten aidattu oleskelutila. Päivisin ne saivat liikuskella vapaina ja kerran marssivat taloon sisälle ihmettelemään ihmisasumusta. Meillä oli kaksi koiraakin, mutta kerran ajettuaan kanat järveen, antoivat sitten niille rauhan. Kyllä näitä kesiä mielellään muistelee. Varsinkin näin mittumaarin aikaan.

On valon juhla, juhannus
on lehtimajain aika,
on herkimmillään kauneus,
on kirkkaimmillaan ruskotus,
yön varjoo pyhä taika...

(Einari Vuorela)