JOULU TUOTA PIKAA

 Jouluviikkoa mennään niin että heilahtaa. "Heilahtaa" on Tuntemattomasta sotilaasta ja siinä meni suon yli joukkoineen kapteeni Kaarna. Joulu on siis melkein hyvin lähellä. Mietin, että menisinkö tänään vielä kauppaan vai huomenna. Menen huomenna. Ja tänään teen "joulusiivouksen" eli imuroin sieltä ja täältä. Myös soitan Italiaan, miten siellä voidaan. T:llekin soitan ja joillekin muille. Joulukorttejahan en ole lähettänyt. Tekstiviesti Turkkiin ja R:lle sähköpostia. Siinähän päivä kuluukin.

Suurella touhulla asettelin jouluvalot ja nyt en viitsi niitä edes sytyttää pimeän tullen. K ihmetteli, eikö minulla ole valoissa ajastinta? No ei todellakaan. Hänellä on. Minä painelen manuaalisesti palamaan ja ehkä se juuri onkin syy laiskuuteeni. Olohuoneen pöydän pikkuinen kuusi vaatii lattialla möyrimistä ja siihen ajattelin tänään myös pientä parannusta. Muut asioituvat lievällä kulma-asennolla. Ja ovathan sitten palaessaan kaiken vaivan jälkeen niin somia katsella.

Luen yhä Leen Kuin surmaisi satakielen, enkä ole juuri alkua pitemmälle päässyt. Sitä paitsi muistan edellisestä lukukerrasta jotain. Kirjakaupassakin pitäisi käväistä huomenna. Joku pokkari tai kaksi. Onkohan Sirpa Kähköstä taskukirjana? Kun en nyt kerta kaikkiaan saa luetuksi hänen isoisänsä tarinaa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa 1930-luvulla, joka minulla on hyllyssäni.

Piti laittamani vielä härkäviikoiksi yksi keitto, mutta sen homman passaan. Muissa talouksissa häärätään lanttu- ja perunalaatikon kanssa ja minä muka tekisin soppaa. Ehei. Pakastimessa on keittoja valmiina. Ja onhan minullakin niitä laatikoita kaupan keittiöstä. Kyllä niillä kelpaa, kun samalla katselee tv;stä Samu Sirkkaa ja kuinka Pluto kaataa Mikki Hiiren joulukuusen oravajahdissa.

Näissä merkeissä tänään. Hyvää jouluviikkoa!