Paussia on pitänyt. Ollut menoja sinne ja tänne. Eikä aina ole tänne asiaakaan. Joku lukijani sanoikin, ettei ole pakko jokaisena päivänä kirjoittaa. Tänään tuntuu siltä, että voi muutaman rivin laittaa.
Harkitsen yhä A:n kutsua lähteä Espanjaan. Jos, niin vasta syksyllä pahimpien helteiden laannuttua siellä päin. A:lla on vierashuone. Haluaisin silti asua hotellissa. En pidä siitä, että ystäväni joutuisi pohtimaan viihtyvyyttäni ja kunnon emännän lailla vaalia hyvinvointiani päivästä toiseen Haluan myös yksityisyyttä itselleni. Syödä hotellin aamiainen rauhassa ja sitten vasta ottaa vastaan ystäväni vieraanvaraisuuden.
K lupasi lähteä seurakseni Helsinki-päivän viettoihin. Aloitamme Espan puiston lavalta, jossa Stadin Slangin kuoro esiintyy. Julkistetaan Stadin friidu ja Stadin kundi. Slangin jäsenet saivat aikanaan tehdä ehdotuksia ansioituneista stadilaisista arvonimen haltijaksi. Jos ilma on hieno, kaupunki on täynnä syntymäpäivävieraita. Aiomme siitä huolimatta jossain välissä piipahtaa kahville johonkin lukemattomista kahviloista jo heti Espan varrella. K ei olekaan tätä päivää koskaan Espalla viettänyt. Kokee sen nyt. Minä taas olen niissä puuhissa vanha konkari.
Sain loppuun Freedlandin Sinatra-kirjan. Frank Sinatra ei tahtonut luopua saamastaan gloriasta, vaikka kunto rapistui huomattavasti, muistihäiriöitä, sekoili laulun sanoissa, eikä aina tuntenut vuosikymmenten aikana vierellään olleita ystäviään ja työtovereitaan. Oliko se juuri Dean Martin, joka myös väsähdettyään katsoi peiliin ja päätti lopettaa esiintymisensä? Sen teki ja hänestä jäi hyvä muisto. Sinatra ei oikein ymmärtänyt kaiken olevan jo ohi. Kuninkaan oli vaikeaa jättää valta. Oli pakko lopulta ja siihen hänen uransa päättyi. Yksi maailman johtavista artisteista aikoinaan, särmikäs, uhmakas, hyväsydäminen, antelias, lojaali ystävä, ärtyisä ja maailman rakastama,ihailema ja kunnioittama mies, oman tiensä kulkija. Hän oli Vanha sinisilmä, Frank Sinatra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti