3. kesäkuuta 2018

JÄTTILÄINEN JÄI KATSOMATTA

Ruokolahdella, leijonien mailla, voitti joku lotossa paljon rahaa. Itäkeskuksessa minä voitin kympin. Ei kuin uutta anomusta sisään!

Odotan kiihkeästi Helsinki-päivää. Lähden sitä jo heti aamusta viettämään, joko yksin tai kaksin. Viimeksi mainittu tapa on vielä avoinna. Suuntaan Espan puistoon. Tänä aamuna suuntasin varsin varhain keittiöön ja nyt juon kahvia, eikä kello ole vielä kuin aamun nurkilla. Ajattelin illalla katsella Jättiläisen tv:stä, mutta meninkin nukkumaan. Jokunen tunti tuli siis uinailtua ja tässä kökötän. Mitään ei kuulu mistään, tuuli huojuttaa korkeita koivuja, pihlajan kukat ovat jo melkein loppuun kukkineet, aamu sarastaa.

Jättiläinen-elokuva on nähty pariin, kolmeen kertaan, että en mitään menettänyt, vaikka jäikin näkemättä. Hieno elokuva ja ajankohtainenkin, mitä tulee rasismiin. Suomessa tapahtunut aivan hiljattain rasistista käyttäytymistä romaneja kohtaan ja Jättiläisessä meksikolaisia Teksasissa. Muistini mukaan (olin tässä kohdin leffaa jo nukkumassa) Rock Hudson rökittää kuppilan pitäjän tämän kieltäydyttyä tarjoilemasta meksikolaisperheelle. James Dean ei ole kuulunut koskaan favoriittinäyttelijöihini. No, hänenkin kanssaan on iän myötä käynyt niin, että, jos ei nyt ihan suosikki, niin hyväksyttävä ja siedettävä. Mitä hän olisikaan pystynyt vielä näyttämään näyttelijänä, jos elää olisi saanut? Elizabeth Taylor rouva Benedictina osoitti, että kyllä kaupunkilaistyttökin pärjää karjatilallisen vaimona. George Stevens ohjasi Jättiläisen vuonna 1956 ja sai siitä Oscarin. Nautittava sukuspektaakkeli.

Viikonloppu kotona ja sisällä. En edes partsille viitsinyt. Ensi viikolla piristyn ja seuraavana sitäkin enemmän. Aherran taas Marimekko-kirjan kimpussa, enkä ole oikein puusta pitkään päässyt Elisabeth Rehnin kanssa. Järjestelin kirjahyllyjä. Annoin kymmenen Agatha Christien kirjaa K:lle. Antaa ne eteen päin. Luultavasti pojalleen. Tuli taas tilaa uusille kirjoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti