13. kesäkuuta 2018

RAKAS HELSINKI

Vietin yhdeksän tuntia hulppeaa Helsinki-päivää K:n kanssa. Mahtui sadetta ja aurinkoa, musiikkia, puheita, naurulokkeja ynnä muuta.  Stadin friiduksi julistettiin Espan lavalla Maija Vilkkumaa ja Stadin kundin titteli meni Jörn Donnerille. Sateesta huolimatta oli juhlakansaa liikkeellä ja tunnelma korkealla.

Espan lavan ohjelman jälkeen istuimme Espan puiston penkillä syömässä italialaistyyppistä jäätelöä. Kalalokki istui Runebergin pään päällä ja olisin ollut pettynyt, jos niin ei olisi ollut. Kukkaistutukset loistossaan, sade oli lakannut, pelimannit soittelivat, taikatemppuja tehtiin, riemu ylimmillään. Kävelimme Robert`s coffee-kahvilaan Jugend-salissa, 1904 valmistuneeseen entiseen pankkisaliin, jonka kattoa yhä hallitsee Vilho Sjöströmin fresko. Istuimme nahkanojatuoleissa kera kahvin ja croisantin.

Minne sitten? kysyimme toisiltamme ja minä muistin kaupungintalon Virka-gallerian näyttelyn Filmitähtien jäljillä. Niinpä askeleemme veivät Engelin suunnittelemaan ja vuonna  1833 valmistuneeseen rakennukseen, jossa alun alkaen toimi Hotelli Seurahuone vuoteen 1913, jolloin siitä tuli Helsingin kaupungintalo. Suurikokoinen Tauno Palon valokuva pysäytti sydämen! Ei hänen kaltaistaan ennen eikä jälkeen, totesimme. Muita valokuvia, kaikenlaista esineistöä,monenlaista rekvisiittaa aikojen takaa, elokuvien rooliasuja. Elokuvamaailma kauan sitten oli nyt katsojien silmien edessä. Paneuduimme asiaan.

Nälän tunne alkoi kalvaa vatsan pohjaa. Suuntauduimme Aleksanterinkadun  Raffaelloon. Kananpoikaa käärittynä Parman kinkkuun seurana sitruunalla maustettua risottoa  ja kaikki loistavan punaviinikastikkeen kanssa. Juomana lasillinen yhdysvaltalaista punaviiniä. No, ja vielä jälkiruoka! Chocolat fondant vaniljajäätelön kera. Enempää ei olisi mahtunut.

Minne sitten? Museoratikka Kauppatori-Eira. Käännyimme takaisin Espan puistoon, jossa  juhlat jatkuivat. Pohjoisespa oli täynnä melkein koko pituudeltaan ruokapöytiä, joka illalla kulminoituu aterioivista kaupunkilaisista. Nyt olivat vielä tyhjiä. Katu suljettu liikenteeltä. Me jatkoimme torille. Museoratikan viimeinen reitti oli jo alkanut Helsinki-päivän osalta. Myöhästyimme. Muuten se kulkee nyt kesällä vain viikonloppuisin. Vetovaunu on vuodelta 1909 ja perässä sivuilta avoin kesävaunu vuosimallia 1919. Ovat  olleet niinkin myöhään liikenteessä, että olemme lapsena niissä ajelleet. Nyt teemme sen jonain viikonloppuna uudestaan.

Päivä alkoi kohdallamme olla lopussa ja päätimme lähteä kotiin. Ostimme vielä itsellemme Keskuskadun karkkikojusta isot tikkarit! Toin mukanani Stadin Slangin keltaisesta myyntikopista Espan puistossa ostamani Seppo Palmisen kirjan Snygii slangii. Espan lavalla laulettiin, totta kai, "Niin gimis on Stadi" ja K ja minä kuuntelimme rinta rottingilla. Palmisen kirjan mukaan: "Niin gimis ku Stadi onki, jos elämää sattuu oleen jossain muualla, sinne pääsee  fiudella".

6 kommenttia:

  1. Kävin äitini kanssa taannoin syömässä ihan saman kattauksen Raffaellossa, hänen syntymäpäiväateriansa. No, juomana meillä oli kuohuviiniä, mutta muuten. Kertakaikkiaan herkullista.

    Hyvää tulevaa juhannusta, Friidu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupaisa yhteensattuma, Mymskä. Hyvää Juhannusta myös Sinulle!

      Poista
  2. No on teillä ollut upea päivä! Hyvä ja kiva kun läksitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kyllä oli hieno synttäripäivä tällä 468-vuotiaalla ja oli kivaa olla mukana.

      Poista