LISÄÄ MUSEOKORTTELISTA

Tämä on oikeastaan suunnattu Marjatalle, joka kyseli Helsingin museokortteleista, mutta sopii muillekin asiasta kiinnostuneille.

Uusi kaupunginmuseo koostuu viidestä vanhasta rakennuksesta, jotka sijaitsevat kolmen pihan ympärillä. Siellä on myös Falkmanin pihaksi nimetty paikka korttelin sisällä. Perällä ikkuna, joka kuuluu taiteilija Severin Falkmanin ateljeekotiin. Ikää ateljeella on lähes 150 vuotta. Onhan sitä tietysti restauroitu, mutta suurin piirtein kuin Falkman olisi vain lähtenyt käymään ystävänsä Ramsayn luona. Museokortteli  on Senaatintorin kulmalla ja siihen kuuluu muun muassa kauppias Sederholmin talo, jossa parastaikaa hajunäyttely, miltä Helsinki haisee. Hajut vaihtuvat. On paljon muutakin. Museokortteleissa nähtävää 1700-luvulta melkein nykypäivään.

Ikävä kyllä, kuten aikaisemmin Marjatalle kerroin, Falkmanin koti avoinna vain erikoisaikoina ja siihen saattaa minun käsittääkseni kuulua Helsinki-päivä 12.6. En ole varma. Kortteleita on entisöity, uuttakin rakennettu. Ennen iso osa oli yleisöltä pääsemättömissä. Nyt on kahvilaa, museokauppaa, jossa Helsinki-aiheista tavaraa kirjoista lähtien. Nettikin tietää yhtä sun toista näistä paikoista. Sederholmin talo on kaupungin vanhin kivitalo. Valmistunut 1757.

Kerroin eläinnimisistä kortteleista Helsingissä. Stockmann kuuluu  Gaselli-kortteliin ja Yliopiston kirjasto taas Seepraan. Kuuluisa Kämppi Antiloopissa. Esplanadin varren Jugend-sali, jossa nykyisin kahvila kuuluu Dromedaariin, Majava pitää sisällään Säätytalon. Puhuin puppua, että presidentti työskentelisi Leijonassa. No, kissa kuitenkin, mutta Leopardi. Onhan näitä. Nimet kerrottu kortteleiden päissä metallilaatoissa. Kysyin kerran taksinkuljettajalta, osaisiko viedä minut Dromedaarin kortteliin. Ei osannut, eikä ollut koskaan kuullutkaan. Sekoitti vielä katujen nupu- ja mukulakivet. Sai minulta pitkän esitelmän sekä kortteleista että katujen päällysteistä. Mukulakiviä on vain museokadulla ja se on Sofiankatu Aleksin ja Pohjoisespan välissä. Ne muut hankalat tiettyjen paikkojen päällysteet  kuuluvat kaupungin historiaan, eikä niitä saa muuttaa, ovat nupukiviä. Autoilijoiden riesa ja vihan kohteet. Mutta museoviraston visusti varjelemia.

Tämä on nyt vaatimatonta tietoani Helsingin Museokortteleista. Aikaisemmin iso osa oli virastokäytössä. Vähitellen kaupunki heräsi vaalimaan kaupungin nuorta menneisyyttä, joka saa lisää ikää jokikinen päivä. Kunnioittakaamme ja pitäkäämme siitä hyvää huolta. Samalla tavalla kuin Senaatintorin ympäristön empire-miljööstä. Kiitos erään saksalaisen arkkitehdin, joka tituleerasi itseään vaatimattomasti rakennusmestariksi. Jukka Viikilä sai Finlandia-palkinnon Engel-kirjallaan, jonka varmasti, Marjatta, tiesitkin. Akvarelleja Engelin kaupungista. Jos et, Marjatta, ole lukenut, lue. Se on viehättävä tarina Engelin päiväkirjan muotoon kirjoitettu ajasta, jolloin tätä kaupunkia alettiin rakentaa. Engel noitui Helsingin kallioisuutta ja kallioita on näkyvissä yhä monissa paikoissa. "Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani..."