7. helmikuuta 2016

LASKIAISTA LAUHAA, PAPUA JA KAUHAA...

Olen Itäkeskukseen muutettuani miettinyt, mitä tapahtuu, jos täältä ei pääse jonkun syyn takia pois yleisellä kulkuneuvolla eli metrolla? Joudun aina tätä pohtiessani paniikkiin. Nyt luinkin netistä, että "massiivinen vesivahinko" on pysäyttänyt liikenteen. Sillä lailla. Aina olen asunut niin, että pääsisin vaikka kävelemällä pois. No, pääsisi kai täältäkin, mutta matka liian pitkä ja minne päin lähtisin. Kärvistelen siis ajatuksessa, että jään tänne pussiin ja klaustrofobia pahenee. Tietysti on takseja ja semmoinen olisi pakko ottaa, jos vielä saisin kiinni, sillä moni muukin käyttäisi tätä mahdollisuutta. Miksi täältä sitten pitäisi päästä pois?  Ainakin silloin pitäisi päästä, kun  ei ole mahdollista päästä.  Tänne voi jäädä ikuisiksi ajoiksi jumiin.

Sumua! Plusasteita! Ihan mukavaa. Tekisinkö jotain järkevää tänään? Laittaisin toisenkin taulun seinälle. Japanilainen kakemono on jo paikoillaan. Sekin vuosikymmenten takaa lapsuudenkodistani. Äitini rakasti kaikkea japanilaisuutta. Kävi ikebana-kurssinkin. Meillä kotona harvoin olivat kukat vain pantuna maljakkoon. Äiti teki hienoja taideteoksia ja kukin kukka/kasvi oli omalla paikallaan asetelmassa ja jokaisella niistä oli oma sanomansa. Minä perin kiinnostuksen myös Japaniin, vaikka en koskaan sinne päässyt. Bonsai-puutarhoissa olen matkoillani vieraillut. Tosin bonsai on alun alkaen kiinalainen. Tarkoitus saada puusta miniatyyrikokoinen. Nykyisin bonsai liitetään Japaniin juuri tämän tekniikan ja taidon takia. Joistakin kasveistakin voidaan saada bonsai esimerkiksi voikukasta. Kun japanilaiseen puutarhaan menee, ainakin minuun laskeutuu suuri rauha. Kiviä, veden vienoa lorinaa, saarekkeita lammessa, kukkia, pieniä puita, polkuja ja täydellistä hiljaisuutta. Luonnon pyhäkössä  mieli puhdistuu, ympärillä pelkkää kauneutta. Ainakin Vantaalla on japanilainen puutarha yleisön nähtävissä. Menkää katsomaan.

En taida tehdä tänään mitään järkevää jos järjetöntäkään. Lounaaksi Saarioisen kirjolohikeittoa ruispuikulapalan kanssa. Juomana raikasta vettä, joka muuten on täällä paljon kylmempää kuin Skattalla. Siellä ei, vaikka kuinka juoksuttaisi. Hyvää ja mukavaa Laskiaissunnuntaita meille kaikille. "Liuku, lauku laskiaist, meille pitkiä pellavia, muille tippurat, tappurat! Liuku, lauku laskiaist, meille pitkät hamput, muille tippurat, tappurat..."



2 kommenttia:

  1. Mukavaa Laskiaissunnuntain loppua sinnekin! Kolme astetta on plussan puolella ja vettä tihuttaa. Liekö koko lopputalvi nyt sitten tällaista säätä.
    Tuollaista laskiaislorua en ole kuullutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hei. Mukavaa uutta viikkoa. En muista, mitenkä loru jatkuu, onhan näitä loruja. Säästä puheen ollen, tämmöinen passaa minulle. Huomenna kokeilen, miten kengänkorot asfaltilla kopsaa.

      Poista