13. helmikuuta 2016

PALMUSTA JUTUSTELUA

YleAreena näyttää Palmu-elokuvia. Niitä olen katsellut. Yleensä olen hiukan ylimalkaisesti, etten sanoisi yliolkaisesti, suhtautunut suomalaisiin elokuviin, mutta Palmut ovat eri maata. Niiden Helsinki-keskeisyys jo minua viehättää. Kaupunki on nuoruuteni maisemaa Palmuissa, sydämeen hiipii nostalgisuus, enkä edes yritä estää. Waltarin juonissakaan ei ole vikaa ja Joel Rinteestä olen aina tykännyt, myös teatterin lavalla. Herkullisia ovat Palmu-elokuvien kohtaukset, joissa  Rinteen lisäksi Matti Ranin ja Leo Jokela. Ohjaaja Matti Kassila on tiennyt 1960-luvulla, mitä tekee.

Päivä urkeni melko hyvin nukutun yön jälkeen virkeästi. Ei sada, mutta lunta himpusti tullut. Näin luvattiinkin. Yksi lämpöaste, kertoi HS. Huomenna ystävänpäivä. En suuremmin ole noteerannut. Muutaman sähköviestin panen menemään. Korttien lähettely on jäänyt puolison lähdettyä., kuten moni muukin asia tai muuttunut. Suomi-USA-lehdessä on muutama päivään sopiva sitaatti. Panen tänne huomenna yhden. Lehti tulee, kun äitini minut Suomi-Amerikka-yhdistykseen pani kuulumaan ja olen ainaisjäsen. En ole koskaan osallistunut mihinkään, mutta lehden luen tarkasti. Äiti oli kyllä aktiivisempi, kävi kokouksissa ja hekumoi siis Japanin lisäksi myös USAsta. Amerikka tietysti on minuakin kiinnostanut jo maanosanakin ja sitä myöten tietysti USA. Haaveilin nuorena pitkistä automatkoista siellä (route 66), intiaanikulttuurista ja New Yorkin pilvenpiirtäjistä. Oli tuttujakin New Jerseyssä, jotka Suomessa visiteeratessaan sanoivat "tule nyt meillä käymään". Ei tullut mentyä. Puoliso kävi New Yorkissa ja Empire State Buildingissakin, kuten kunnon turistin kuuluu tehdä. Oli yhden kaverinsa kanssa. Kotimatkan koittaessa, oli Suomessa  lentolakko ja miehet jumissa, kunnes Finnair haki.

Olisi tänään enemmän ryhdistäydyttävä kuin eilen. Puuhasteltavaa riittää, mutta taidan paneutua enemmän hiusten pesuun ja roskiskeikkaan. Ellen sitten ylly imuroiman. Huomenna ei kehtaa, kun minulle on mainostettu talon rauhallisuutta. Ei ainakaan tähän mennessä nuorten bilettämistä ole kuulunut, mille annan suuren arvon. Tuntuu asuvan vanhempaa väkeä. Aikaisemmassa talossa myöhempinä vuosina se alkoi olla riesa. Nyt siellä varmaankin lisääntyy, kun syksyllä alkaa taloremontti ja asunnot annetaan vuokralle vain määrätyksi ajaksi. Sopii opiskelijoille. Sekin talo oli alkuvuosinamme rauhallinen. Oli asukastoimikunta, pihatalkoita ja naapurit tunsivat toisensa. Mikään ei ole ikuista.





















2 kommenttia:

  1. Ensinnäkin edelliseen postaukseesi liittyen, et ole rasisti. Enkä ole minäkään, ainakaan omasta mielestäni. Ajattelen ja toiminkin melkoisen samalla tavalla kuin mitä kerroit.
    Oikein mukavaa Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Ystävänpäivää Sinullekin, Marjatta.

      Poista