Kahvimuki taas edessäni mietin jutunjuurta, jonka naputtelisin. Kirjoitin ennen paremmin,vaivattomammin ja ehkä tekstitkin olivat nykyistä kiinnostavampia. Eläminen oli laajempaa, pääsimme puolison kanssa ulos milloin minnekin. Vielä viime kesänä teimme Doris-laivalla lounasristeilyn Helsingin saaristossa. Syksyllä alkoi tapahtua ja hiljaiselo astui elämäämme.Puolisosta tuli vuodeihminen ja minusta nyt kesällä glukosamiinivalmistetta nauttiva nivelrikkoinen. Eilen soitti mielituuraajani ja kannusti jaksamaan. Siinä ihminen, joka ajattelee positiivisesti.
Tänään tulee C. Tuleminen varmistui eilen. Kerroin puhelimessa, mihin hommiin joutuu. Tuo tullessaan parranajoon tarvittavat, käy taksilla apteekissa ja vie jalkaisin roskat. Itse ehdotti vadelmien ostamista, kun ostaa itselleenkin. Annoin luvan vesi kielellä. Jos meillä nälkä yllättää, tilaan pizzoja. Viiniäkin on, jos vieras haluaa.Minä passaan. Muuksi tekemiseksi haluan iloista jutustelua ja ulkomaailman kuulumisia. Uutiset sentään katson televisiosta ja luen netistä otsikoita. Siispä tiedän, että Englanti on saanut poikapuolisen kruununperijän kolmanneksi perimysjärjestyksessä. Monarkian asema sielläpäin senkuin vahvistuu. Turhaa spekuloida "mitä me kuninkaallisilla tehdään, ylläpitokin maksaa". Minä ainakin tykkään, kun omia ei ole. Tai meinasi kerran olla ja olikin ihan oma kunkku. Enkä nyt puhu Ruotsi-ajasta. Suomessahan ajateltiin vakavasti ruveta kuningaskunnaksi vuonna 1918 ja kruunua tarjottiin saksalaiselle Hessenin prinssi Frederickille. Kaveri ei tointa ottanut vastaan, vaan luopui virasta ennenkuin se alkoikaan. Tasavaltahan maasta tuli ja siinä on menty. Mutta olisihan ollut komeaa, jos nyt meillä olisi tämän Väinö I:n jälkeläisiä ja mekin saisimme hurrata kuninkaallisten lisääntymisestä. No, nyt sitten vain Englantiin päin: hip hip hooray!
Nyt menen viikaamaan eilen pestyt lakanat kaappiin. Mankelia ei nykyisin enää ole, enkä silittelemään ryhdy. Perfektionistiystäväni kauhistelevat tätä huolettomuuttani ja väittävät hyllyille mahtuvan enemmän kun liinavaatteet ovat sileän litteitä ryppyjä vailla. Totta. Meillä joudutaan pesemään niin usein, etten sitten muuta ehtisi tehdä kuin olla silitysrauta kourassa. Eikä se muutenkaan olisi mielipuuhaani.Liinavaatekaappi nyt ei tietenkään ole malliksi kenellekään, mutta puhtaita ovat kumminkin.Muistan muuten ajan, jolloin lapsuuskotini kerrostalossa Salokarin täti pesi naapureille ja meille pyykit pesutuvassa, mankeloi ja silitti. Tyynyliinan nauhat laskostettiin vekeille, kaikki oli viimeisen päälle. Salokarin täti oli Töölössä kuulu taidoistaan. Hänet kelpuutettiin säveltäjä ja kapellimestari George de Godzinskyn paitojen huoltajaksi ja se jos mikä osoitti tädin mestarimaisen osaamisen tässä Suomen tasavallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti