Hellettä pukkaa, kertoo säätieto. En tykkää, mutta vastaan paneminenkaan ei auta. Kummityttö mökiltään kehaisi viestissä ilman olevan kuin linnunmaitoa. No, toki mökkiaika oli meilläkin mukavaa, vaikka lämpöä piisasi silloinkin. Varjoa etsittiin, järvenselkää mentiin moottoriveneellä ja veteen pullahdettiin kun mieli teki.Ruoho oli viileää siinä maatessa ja paksut hirret pitivät mökinkin vilpoisena. Oli se kivaa. Vieraita oli ja kävi alvariinsa. Nyt kummityttö vuorostaan siunailee voerastulvaa, emännöimistään ja seuran pitoa. Semmoista se on, kun on mökki ja vieraanvarainen isäntäväki.
Herkku toi eilen kahden miehen voimalla ostokseni. Latoivat kassit keittiön lattialle ja aloin purkaa.Jääkaappi ja pakastin valmiusasemissa puolison tarpeita tyydyttämässä hänen huomenna tullessaan kotiin. Tuuraajapäivä jo heti maanantaina ja saas nähdä, kykenenkö taas kaupungille. Ensi viikolla tulee kaupungin puuseppä katsastamaan luiskan paikkoja ulkorappusille. Olin lentää pyllylleni, kun asia alkoi ykskaks edetä. Enkä edes ole patistanut.
Olen taas Mark Twainin mukana Välimerta kiertämässä. Elettiin 1800-lukua. Välimeri vielä puhtoinen, rantojen kaupungit vasta tulemassa suurkaupungeiksi, höyryllä mentiin, käsipelillä laivat lastattiin. Mark Twain (oikealta nimeltään Samuel Clemence) kulki paikasta ja maasta toiseen. Tapasi Marokossa berbereitä ja maureja, kiipesi Akropolin kukkulalle Kreikassa ja poltteli turkkilaisia savukkeita Konstantinopolissa. Kirjailija oli vasta alkutaipaleella urallaan ja nyt kaikki hänet tietävät ja tuntevat suurena amerikkalaisena humoristina, jota jatkuvasti siteerataan. Vanhaa Välimerta ristiin rastiin on mukava kuvaus 1800-luvun Euroopasta, eikä Mark Twain sanojaan säästele kohdattuaan vanhalla mantereella hänelle epämieluisiakin asioita. Hän kertoo näkemästään Turkin kurjuudesta ja köyhyydestä rehellisen armottomasti saaden jopa tämän ajan ihmisen, joka on kaikkeen tottunut ja kaiken nähnyt, voimaan hiukan huonosti tarkoissa rampakuvauksissa Konstantinopolin toreilla ja kujilla. Ei säästy Kreikkakaan kirjailijan sanojen sivalluksilta. Huonosti on pyyhkinyt pyhäkköjen, palatsien ja pylväiden, jumaluustarustojen maassa, jossa aikojen alussa kukoisti korkeakulttuuri filosofeineen ja muine viisaineen. Twain kuvaa maan rappiotilaa säälimättömän tiukasti. Mutta näkee toki kaunistakin matkallaan. Italian "ihanat leidit" saavat häneltä kiitosta monen kauniin maiseman ohessa. Mitäpä sanoisi Mark Twain tämän päivän Välimerestä ja sen rannikkomaista? Näkisi ryöstökalastuksen tuomat haitat, saastumisen, kaupunkien hektisyyden,ihmispaljoudet kaikkialla, pakolaisia täpötäynnä olevat veneet pyrkimässä Afrikasta Eurooppaan, turistitulvat ennen niin hiljaisissa kaupungeissa. Twainin vanhaa Välimerta emme pääse enää tutkailemaan muuten kuin hänen kirjansa kautta. Me olemme muuttuneet, maailma on muuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti