10. syyskuuta 2012

SAA INHIMILLINEN OLLA

Etelän matkaajaksi pian sonnustautuva Mymskä paneutuu blogissaan mielenkiintoiseen aiheeseen: ilkeys ihmisessä.Väittää olevansa ilkeä ihminen.Olen sitä mieltä,että antaa tulla vaan,jos siltä tuntuu.Sopivissa määrin ja diskreetillä.Sitä paitsi,ilkeydestä voi nauttia,loukkaaviksi tarkoitetuista sanoista.Minä tiedän.Ilkeys myös puhdistaa.Se on yksi purkautumiskeino meillä ihmisillä.Se tuntuu joskus samalta kuin syvässä itsesäälissä rypeminen,mutta kohdistuu itsen ulkopuolelle johonkin toiseen henkilöön.Taikka kunnon riita,jossa osapuolet läimivät toisiaan sanoilla.Ilkeitä sanoja me olemme joskus kaikki harrastaneet.En usko ihmistä olevankaan olemassa,joka ei ole kertaakaan elämänsä varrella ollut tahallisesti ilkeä.Ilkeys on inhimillistä.Siinä missä lempeys,viha ja rakkauskin.Eikä ajatteleva ja älykäs ihminen anna ilkeänä olemiselle ylivaltaa.Se tulee ja menee.

Ilkeyteen on aina jokin syy,Se voi olla itsessä paha olo tai jokin kohteena olevassa henkilössä tahattomasti ärsyttää.Hän on joskus sanonut jotain,joka jäänyt kytemään.Hän on tietämättään loukannut.Tai tietäen.Yrjö Kivimiehen 1980 ilmestynyt 9.painos Synonyymisanasto-kirja tarkoittaa ilkeydellä myös pahaa,pahansuopuutta,tuhmaa,purevaa,terävää ja pirullista.Itse lisään tähän vielä kyynisyyden.Me olemme toisinaan loukkaavan häikäilemättömiä.Kaikki tuttuja homo sapiensille,meille jokikiselle.Olen sitä mieltä,että me saamme olla kaikessa tunteittemme runsaudessa myös joskus ilkeitä toisillemme.Katuakin voi ja anteeksi pyytää.Tai antaa sensuurille vallan,kuten Mymskä viisaudessaan sanoo,ja olla hiljaa.Jos siltä tuntuu ja sen oikeammaksi katsoo.

Seuraavaksi puutarha-asioihin.Eilen otin sekä margaretat että pelargoniat pois pihalta.Naapurit C-portaasta S ja J-P tulivat juttelemaan.Puolison olin saanut kuin saanutkin ulos ja hän pääsi itse kaksi porrasaskelmaa alas ja ylös.Olin oikein ylpeä.Kehuinkin.Kannoin jo osin nuukahtaneet kukat roskikseen,tasasin mullan ja lakaisin ylijäämät maasta.Vannotin S:ää ja J-P:tä minua muistuttamaan ensi keväänä,jos taas multasormi alkaa syyhytä,että syksyllä 2012 vannoin sen kesän olleen viimeisen kukkakesäni.Näin olen päättänyt jokaisena syksynä.Kukkiani on revitty irti,katkaistu,heitelty tupakantumppeja päälle ja pantu polkupyöriä niihin nojaamaan.Ilkeästi ajattelen,että nämä ihmiset talossa eivät ole ansainneet minkäänlaista kukkamaata silmiensä iloksi.Istuttakoot,kastelkoot ja hoitakoot itse,jos mielivät.

1 kommentti:

  1. Kiitos tästä! Ilkeyksien viljely voi joskus kieltämättä olla... hmmm... puhdistavaa. Joskus aikoinaan, kun ns. ammattiauttajalle tästä piirteestäni huolissani puhuin, hän sanoi, että mitäs sitten? Jos kerran pystyt pitämään sisälläsi etkä kulje ihmisiä tieten tahtoen loukkaamassa, niin eihän siitä mitään haittaa ole. Nyt vasta muistin tämän, muuten.

    Saa olla niin ilkeä ja pahansuopa kuin mielii, mutta täytyy olla sen verran sivistynyt, ettei aiheuta tarpeetonta kärsimystä kenellekään.

    VastaaPoista