MARRASKUUN SITÄ, TÄTÄ JA TUOTAKIN

Hain Beaujolais-viinit, ostin molemmat. Olin ainoa asiakas, että mitään jonoa ei ollut tämän vuoden viinitapahtuman tiimoilla. Sitten menin Cittariin ja minulla oli oikein ostoslista, josta luin, ettei tule muuta. Tuli. Purettuani kotona kassit soitin M:lle, jonka kanssa en ole moneen vuoteen puhunut tai edes kuullut hänestä mitään. M:n puoliso kuollut. Otin osaa suruun. Päätimme tavata joskus tammikuussa. Soitin myös H:lle ja päätimme tavata maaliskuussa, kun hän on kotiutunut Turkista. Tämän jälkeen en soittanut kenellekään. Eikä kukaan soittanut minulle. Lämmitin lounaan ja söin. En avannut punaviinipulloa. Join vettä, jossa oli reilusti sitruunasta puristettua mehua. Tiputtelin viimeksi espresson pieneen kuppiin ja olin tyytyväinen päivääni.

Illalla olin edelleen tyytyväinen ja rupesin lukemaan Christien kirjaa. Nyt siinä on jo tapahtunut murha ja herra Poirot rupesi sitä ratkomaan ja olen varma, että pian tietää, kuka ketkale tämän ruman tempun teki. En katso lopusta. Joskus olen katsonut ja se vie maun loppulukemisesta. Tämän myönnän.

Luin sähköpostit ja parvekefirman kirjeen, jossa ehdotettiin sälekaihtimia partsille. Panin kirjeen paperinkeräykseen samalla kun vein roskat. Ennenmuinoin kaikki kipattiin yhteen ja samaan. Nyt on sen kymmenen nyssykkää, jotka pannaan niille tarkoitettuihin jäteastioihin. Kahvikapselit menevät metallijätteisiin ja ne kilisevät hauskasti, kun tyhjentää pussin. Pussia ei sinne saa panna. Seinällä lukee, että valvontakamera seuraa puuhiani. En uskonut. Hymyilin kuitenkin oletettuun kameran silmään.

Itärajan turvapaikan hakijoita aletaan syynätä paremmin eli pannaan vähän sieltä ja täältä rajoja kiinni. Venäjän kautta kun on pyrkijöitä, eikä meidän kapasiteettimme kestä niin suuria joukkoja, joita pelätään tänne tulevan. Venäjällä ei tykätty toimenpiteestämme. Tämä kaikki puolin ja toisin alkoi Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tästä taas ei tykätty muualla maailmassa. On muutakin. USAssa alkavat presidentin vaalit ja kukas muu kuin Donald Trump yrittää taas puikkoihin. Hän on hiukan nuorempi kuin istuva presidentti, joka niin ikään on tyrkyllä. Minä suren enemmän, että pölyttäjät ovat katoamassa. Jos näin huonosti todellakin käy, pannaan ihmiset pumpulitukon kanssa pölyttämishommiin. Mikäs siinä on kukkakedoilla käyskennellä. On huonompiakin duunipaikkoja. On minulla muutakin surtavaa, mutta niistä joskus toisen kerran. Eivätkä ne edes ketään kiinnosta.

EI PRINSSIÄ

 Olimme TTK-ohjelman myötä Disneyn maailmassa. Yksi pari pantiin pois ja ensi viikolla ollaankin sitten edetty jo semifinaaliin asti. Minä elin niin saduissa mukana, että suutelin varmuuden vuoksi ja loppumattoman toivon vallassa puista sammakon  näköistä nitomakonettani. Ei tapahtunut mitään. Ehkä pitää olla elävä sammakko. Mutta mistä niitä tähän saa, kun ollaan kaupungin kerrostalossa ja ainoat sisälle pääsevät ovat yleensä banaanikärpäsiä, vaikka minulla ei banaaneja olisikaan. Joskus avonaisesta ikkunasta saattaa pöllähtää kärpänen ja silloin alkaa jahti. Tosin hyttynen on vieläkin epämiellyttävämpi vieras. Se ei edes nuku yöllä, vaan seuraa ihon tuoksua ihmisellä ja inisee veren himoisena korvan juuressa iskeäkseen kärsänsä herkkään ihooni. Onneksi niitä on harvemmin täällä, mutta ikäviä kokemuksia on mökkiajoista. Sammakon näköinen nitomakone ei siis muuttunut prinssiksi, vaan on yhä ja edelleen pelkästään nitomista varten kirjoituspöydällä.

Äitini teki makaronilaatikkoa. Se oli sitä vanhan ajan, jossa ei ollut jauhelihaa. Etsin netistä ohjeita ja aion laittaa sitä. Pitää ostaa makaroneja. Mitkään nuudelit eivät kelpaa. Kaapissa olisi riisinuudeleita. Kauppaan aion ehkä vasta torstaina, jolloin on  uuden Beaujolaisin päivä. Taas on pasteerailtava siihen kauempana olevaan K-kauppaan Cittariin. Alko on sen vieressä. Lähempänä oleva Alko lopetettiin kuten pankkikin. Tulevaisuuden kuva täällä päin on vaate- ja ravintolapainotteinen. Onhan täällä kuplateehuonekin. Kun olin ensimaistelemassa, otin hedelmäisen. Teeni valmistaja oli mies Koreasta ja esitteli auliisti tuotteitaan ja lopuksi neuvoi, miten saa pillin helpoimmin pahvimukin kannen läpi. Seurasi vierestä temppua suorittaessani ja olimme molemmat ylpeitä onnistumisestani. Kyllä me eurooppalaisetkin osaamme.

Luin Helsingin Sanomista hämmästyksekseni, että maapallon sisällä on vieras esine eli sinne joskus hamassa kaiken alussa on syöksähtänyt toinen planeetta törmättyään Maahan. Tälle 2900 km:n syvyydessä sisällämme olevalle ei-niin-pienelle-palaselle annettiin nimi Theia. Samassa rysäyksessä syntyi meidän Kuumme. Josta nykyisin voidaan todistettavasti kertoa, ettei se olekaan juustosta. Jules Verne aikoinaan oli tästä samaa mieltä. Sittemmin eli 1960-luvulla meni muutama maapallon mieskin asian toteamaan ja niin oli ihmiskunta saanut uutta tietoa avaruuden ihmeistä.

HITUNEN TURKKIA

 Täällä taas. Huomenta. Martti Ahtisaaren juhlavat hautajaiset vietetty, arvovieraat katsastettu, harras tilaisuus ohi. Hyvää matkaa presidentille, sanon minäkin.

Show must go on ja tänään tanssitaan. Kuka lähetetään kotiin, näemme illalla. Tuskin maltan odottaa. Lotossa minulla tavanomaiset kaksi oikein. Mikä siinäkin on niin vaikeaa? Asun siis edelleen täällä periferiassa ja yhä suunnitelmissa mennä Ateneumiin. Uusi ja eho Alanya Market sentään nähty ja hyväksi havaittu. Ostin ja paistoin keittobanaaneja. Tulihan koettua. Koko päivä menisi tässä 2000 neliön kaupassa, jos mielii kaikkeen tutustua. Tutustuin vain pieneen osaan. Menen uudestaan, mutta keittobanaaneja en enää osta. Toisesta laiton chipsejä ja niitä illan mittaan narskuttelin. Turkkilaiset ovat matoja tekemään marmeladikarkkeja ja ne olivat todella hyviä. Koska olin reilusti avajaisruljanssin jälkeen, oli hyvää tilaa siellä pasteerailla. Sitruunamarmeladi yllätti. Purkissa oli kokonaisia sitruunan kuoria. Tätä kauppaa lähemmäksi Turkkia en pääsekään. No, Kyproksessa olen ollut.

Luen vanhaa Christien kirjaa mitä huvimajassa oikein tapahtui. Vielä ei ketään murhattu, mutta rouva Olivierin kutsumana Hercule Poirot on odottavalla kannalla. Taatusti joku tapetaan. Leffan olen nähnyt ja autuaasti unohtanut, onnekseni, kuka on tappaja. Kafkan ja Hemingwayn kirjat vieläkin kesken. Pitäisi poiketa kirjakauppaan. Haluan jonkun pokkarin lisäksi ensi vuoden kalenterin, koska luultavasti tulen sitä tarvitsemaan.

Ensi viikolla luvattu talvisempaa säätä. Ei ehkä enää tarvitse pohtia ulos mennessä: nilkkurit vai saappaat? Pieni lumikerros ei olisi pahitteeksi. Kahlauskorkeuteen kiitos ei. H:n olen ajatellut kutsua kahville ennen kuin hän katoaa moneksi kuukaudeksi muille maille lämpöön ja aurinkoon. Eikä se ole Espanja. Minäkin katoaisin, jos olisi mahdollista. Olisihan se poikaa! Ajattelisin vain ähäkuttia Suomen ystäville, jotka joutuvat nostamaan kaulusta pystympään ja panemaan villaa ylle. Mutta kun ei, niin ei. Näillä eväillä täällä ja ihan tyytyväisenä.

Hyvää isänpäivää kaikille isille. Liput salkoon.

MARRASKUUN TORSTAIN BEAUJOLAIS

 Lipitän tässä samalla tätä naputellessani aamukahviani. Olo on ihan mukava ja maailma ulkona vielä pimeä. Ei pihaustakaan kuulu mistään.

Käppäilin eräänä päivänä  siihen parempaan ruokakauppaan. Ostin viipurinrinkelin ja panin palasina pakastimeen. Ostin muutakin, mutta mitäpä sitä tässä luettelemaan. Käytin toisen kerran elämässäni plussakorttia ja osasin taas. Jos kauppa olisi lähempänä, kävisin useammin. Ehkä hyvä näin. Ei tule heräteostoksia tehdyksi. Miten sitten käy, kun uusi ja hieno Alanya Market avataan täällä kotinurkillani? Ainakin ostan keittobanaaneja, joita en ole edes maistanut koskaan. Katsoin jo ohjeita, miten valmistetaan. Kaktusviikunat ovat tuttuja. Mikä ihana makumaailma minulle avautuukaan uuden myymälän myötä! Minua ei pitäisi päästää sinne.

Marraskuu on pimeä kuukausi, mutta kivaakin tapahtuu. Torstaina 16.11. tulee myyntiin Beaujolais Nouveau- punaviini,  se tuore vastikään kerätyistä rypäleistä. Olen joka vuosi ostanut, vaikka mikään harras viininjuoja en olekaan. Joskus lasillinen Proseccoa tai jos tilanne vaatii, niin samppanjaa. Tämä koko maailmanlaajuinen tapahtuma uuden Beaujolaisin kohdalla on niin hupaisa, että menin heti leikkkiin mukaan. Viini tulee kaikkialle samaan aikaan ja varsinaiset alan tuntijat jonottavat jokavuotista uutuutta. Jotain leikkimieltä vakavanakin aikana.

Omar Khaijamin sanoin: 

"Siit´ asti kuin on taivaall` ollut Venus- tähti, kuu
parast` on viini, mit` on nähty, mit` on saanut suu.
Ain` ihmettelen kauppiaita viinin, sillä sijaan kas
sen, mitä myyvät he, mik` oivempaa on ostaa muu!"

KAKTUSVIIKUNA HURMASI

 Ostin kaktusviikunoita ja katsoin netistä, miten niiden kanssa toimitaan. Tärkeintä on se, ettei saa minimaalisen pieniä piikkejä ihoonsa hedelmän kuoresta. Varustauduin haarukalla ja lusikalla halkaistuani  ensin kaktusviikunan. Sitten kourin lusikalla mehukkaan sisuksen pidellessäni haarukalla lujasti kiinni puolikkaista kuoren puolella. En saanut piikkejä, mutta sain mahdottoman hyvää hedelmälihaa. Ahmin sitä ja panin salaattinkin joukkoon. Ostan lisää kaktusviikunoita.

Olivatkohan ne, joita puoliso poimi Espanjassa, näitä samoja hedelmiä? Hän sai piikkejä sormiinsa ja vietti yhden illan nyppimällä niitä pois ja vannomalla, ettei enää ikinä kerää kaktusviikunoita puskista.

R:ltä tuli sähköpostia kiitosten kera. Kiitokset koskivat lähettämääni kirjoitusta, jonka olin tulostanut. Muut kuulumiset luin ja R:lle kuuluu pelkkää hyvää. Hyvä niin. Kaikille ei kuulu.

Huomenna aion kauppaan ja siihen kaukana olevaan. Kauppa on luultavasti ainoa, josta näillä kulmilla saa kunnon pullasudin. En sutia käytä pulliin, mutta on siveltävää muutenkin. Ja kun kerran vaivaudun itäisen Helsingin parhaaseen ruokaliikkeeseen, niin ostan toki muutakin. Herkullisiin pizzapaloihin en sorru. Saatan sortua viipurinrinkeliin.

Mietinnässä on ollut lohikeiton teko. Lohi on jo pakastimessa ja se pitäisi saada kohtapuoliin jalostetumpaan muotoon. Keittoa en laitakaan, laitan lohilaatikon. Osan syön ja osan taas pakastan. Kiitos, kun pakastin on keksitty. Muistan kun meille tuli ensimmäinen. Oli aivan kotipakastamien alkuaikoja. Se oli arkkumallinen ja sen mukana tuli konsulentti ohjeineen ja neuvoineen. Onneksi ruonlaittajana en ollut noviisi, mutta pakastamisessa olin. Ei ollut niin, että sinne vain paiskataan tuote. Piti tietää ensin kaikenlaista, miten kauan kutakin tuotetta voi pakastimessa pitää. Vuosien kuluttua huomasin minulla olevan jo uudemmassa pakastimessani yhdeksän vuotta vanhaa persiljaa. Maistui ihan hyvältä. Nykyisin olen konkari pakastamispuuhissa ja loppujen lopuksi pakastaa voi kaikenlaista saunavihdoista alkaen. Eikä uuden vehkeen mukana tule enää konsulenttiakaan..

RAKAS VIHOLLISENI MYSKIKURPITSA

 Lopultakin sain vietyä pussillisen paristoja niiden keräyslootaan. Sitten ostin erilaisia kurpitsoita ja itävaltalaista sinihomejuustoa. Tuli koriin muutakin. Olin Lidlissä, jossa harvoin käyn. Usein on ollut, etten ole saanut tarvitsemaani. Mutta nyt oli päinvastoin, kun sain myskikurpitsankin. Postilaatikkoon työnsin R:lle tulostamani jutun, jonka arvelen häntä kiinnostavan. Viileää oli dallata, eikä sortseja enää näkynyt. Koivut keltaisia lehtiä täynnä, niin että vuodenaika on taas todellakin vaihtunut.

Erosin Kaupunginmuseon Ystävistä. En ole osallistunut tapahtumiin, turha maksaa jäsenmaksua. Helsinki-Seurasta erosin jo aikaisemmin. Slangiin kuulun ja kuulun vastakin. Myös Suomi-Amerikka-yhdistykseen, jonne äitini minut maksoi ainaisjäseneksi joskus kauan, kauan sitten, kuulun myös. Jäsenlehdestä on mukavaa lukea Amerikan kuulumisia. Siitä lehdestä nuorena tyttönä sainkin kimmokkeen alkaa unelmoida Route 66 ajamisesta. Melkein 4000 kilsaa, josta tiestä osa nyttemmin kadonnut. No, unelmaksishan tuokin jäi. Seuraava elämä alkaa olla tupaten täynnä tekemistä.

Sitruunakana onnistui suorastaan ylpeyden aiheen verran. Pakastin osan ja loput lähipäivinä lounaaksi. Eilen sain syötävää kutsuttuna kyläilypaikassa, jossa kutvahti mukavasti muutama tunti. Keskustelussa käytiin läpi niin maailman politiikkaa kuin muotia ja kunnallista sairaanhoitoa. Olin kotona hyvissä ajoin katsomaan Elämäni biisiä. Onneksi rinnakkain ei ollut mitään hyvää elokuvaa.

Tänään vuorossa myskikurpitsakeiton laittoa. Myskikurpitsa on kova kuin halko ja sen halkaisemiseen tarvitsen tuhdin kiinalaisen veitseni, joka on kuin ilman vartta oleva kirves. Kuoriminenkin on hankalaa. Saanen kuitenkin kaiken säällisesti valmiiksi ennen kuin tähdet tanssivat tv-ruudussa.

Illalla siirtelin kellojen viisareita, vaikka olisi pitänyt kolmen aikaan aamulla se tehdä. Keittiön kello valmisteltava normaaliaikaan tikapuitten nenässä.  Siirsin sen homman täksi päiväksi. Olen ehdottomasti sen kannalla, että olisi luovuttava tällaisesta iänikuisesta viisareitten veivaamisesta. Puhutaaan kellojen siirtelystä. Minä en siirrä niitä mihinkään.

PILALLE MENIVÄT

 Pipariksi menivät, mutta eivät suinkaan kanelikakkuseni kirjaimellisesti. Pipariksihan niillä olikin tarkoitus. Soitin ja kysyin, jos passaa siirtää vierailuni lauantaihin ja ilman kakkusia? Passasihan se. Vien sen, jonka alunalkaen aioinkin ja ostan mukaan kukkia. Niillä pärjään.

Yksityislääkärini lähti eläkkeelle, mutta en suinkaan ole tuuliajoilla. Pääsin kunnalliseen hoitoon jo viime vuonna ja sitten sain omalääkärinkin. Hienoa, vai mitä? Nyt lappaan verikokeissa ja kaikki suurin piirtein ok. Tammikuussa jälleen käyn antamassa pari putkellista verta. En tykkää. Siitä jää aina mahtava musta jälki, vaikka kuinka painan hoitajan pyynnön mukaan etusormella.

Luen edelleen kirjaa Rooman teistä ja ihmisistä, jotka niitä käyttivät. Rooman imperiumi levittäytyi laajalle Euroopan ulkopuolellekin ollen sen aikainen mahtivaltio, jota moni diktaattori varmaan vieläkin kadehtii. Pidin koulussa jo historiasta, eikä se johtunut yksinomaan opettajasta, joka oli tumma ja komea mies. Kaikki tytöt olivat häneen ihastuneita. Minun kummisetäni oli myös historianopettaja aikoinaan. Eikä hänenkään ulkomuodossa ollut moittimisen sijaa. Kumpikaan maikoista ei ehtinyt lukea Ari Saastamoisen kirjaa, joka ilmestyi 2017. Herrat olivat jo kuolleet.

Ruokaresepteissä pyydetään joskus hankkimaan ruukussa timjamia. Minulle tuo yrtti on vaikea hallittava. Kummallista kyllä se on rohkeuden ja urhoollisuuden yrttti, syntynyt Troijan Helenan kyynelistä. Aikoinaan Neitsyt Maria levähti timjamivuoteella. Sen mukaan timjami on melkein pyhä. Moni asia on ollut esimerkkinä luostareiden puutarhoissa. Niinpä timjamiakin viljeltiin munkkien ja nunnien yrttitarhoissa 1500-luvulla. Jos joku nyt sairastuu flunssaan, niin timjami auttaa yskään ja vilustumisoireisiin siinä olevan  Thymol-nimisen aineen ansiosta. Muinoin Ateenan lähellä Thymetos-vuoren rinteet olivat täynnä timjamia kuhisten mehiläisiä. Se hunaja oli tietenkin maailman parasta hunajaa. Ja vielä: timjami kylpyvedessä on suorastaan nautinto. Sen tiesivät myös jo muinaiset roomalaisetkin. Syy, miksi minulla on nyt timjamia kotona, on se, että tarvitsen sitä sitruunaiseen kanapataani, jonka aion tänään itselleni lounaaksi laittaa. Eihän se luultavasti maistuisi miltään ilman timjamia.

Ai niin, nuo timjamiasiat sain tietää Raisa Vuohelaisen toimittamasta kirjasta Eurooppalaisessa keittiössä, WSOY 1994.