31. lokakuuta 2023

KAKTUSVIIKUNA HURMASI

 Ostin kaktusviikunoita ja katsoin netistä, miten niiden kanssa toimitaan. Tärkeintä on se, ettei saa minimaalisen pieniä piikkejä ihoonsa hedelmän kuoresta. Varustauduin haarukalla ja lusikalla halkaistuani  ensin kaktusviikunan. Sitten kourin lusikalla mehukkaan sisuksen pidellessäni haarukalla lujasti kiinni puolikkaista kuoren puolella. En saanut piikkejä, mutta sain mahdottoman hyvää hedelmälihaa. Ahmin sitä ja panin salaattinkin joukkoon. Ostan lisää kaktusviikunoita.

Olivatkohan ne, joita puoliso poimi Espanjassa, näitä samoja hedelmiä? Hän sai piikkejä sormiinsa ja vietti yhden illan nyppimällä niitä pois ja vannomalla, ettei enää ikinä kerää kaktusviikunoita puskista.

R:ltä tuli sähköpostia kiitosten kera. Kiitokset koskivat lähettämääni kirjoitusta, jonka olin tulostanut. Muut kuulumiset luin ja R:lle kuuluu pelkkää hyvää. Hyvä niin. Kaikille ei kuulu.

Huomenna aion kauppaan ja siihen kaukana olevaan. Kauppa on luultavasti ainoa, josta näillä kulmilla saa kunnon pullasudin. En sutia käytä pulliin, mutta on siveltävää muutenkin. Ja kun kerran vaivaudun itäisen Helsingin parhaaseen ruokaliikkeeseen, niin ostan toki muutakin. Herkullisiin pizzapaloihin en sorru. Saatan sortua viipurinrinkeliin.

Mietinnässä on ollut lohikeiton teko. Lohi on jo pakastimessa ja se pitäisi saada kohtapuoliin jalostetumpaan muotoon. Keittoa en laitakaan, laitan lohilaatikon. Osan syön ja osan taas pakastan. Kiitos, kun pakastin on keksitty. Muistan kun meille tuli ensimmäinen. Oli aivan kotipakastamien alkuaikoja. Se oli arkkumallinen ja sen mukana tuli konsulentti ohjeineen ja neuvoineen. Onneksi ruonlaittajana en ollut noviisi, mutta pakastamisessa olin. Ei ollut niin, että sinne vain paiskataan tuote. Piti tietää ensin kaikenlaista, miten kauan kutakin tuotetta voi pakastimessa pitää. Vuosien kuluttua huomasin minulla olevan jo uudemmassa pakastimessani yhdeksän vuotta vanhaa persiljaa. Maistui ihan hyvältä. Nykyisin olen konkari pakastamispuuhissa ja loppujen lopuksi pakastaa voi kaikenlaista saunavihdoista alkaen. Eikä uuden vehkeen mukana tule enää konsulenttiakaan..


2 kommenttia:

  1. Muistan kun lapsuudenkotiini pitkällisen harkinnan jälkeen ostettiin pakastin. Ilmeisesti kauppiaspariskunta toi sen ja tämä rouva antoi kovasti ohjeita. Hän jätti useita brosyyrejä, kuten hän sanoi. Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista