Pipariksi menivät, mutta eivät suinkaan kanelikakkuseni kirjaimellisesti. Pipariksihan niillä olikin tarkoitus. Soitin ja kysyin, jos passaa siirtää vierailuni lauantaihin ja ilman kakkusia? Passasihan se. Vien sen, jonka alunalkaen aioinkin ja ostan mukaan kukkia. Niillä pärjään.
Yksityislääkärini lähti eläkkeelle, mutta en suinkaan ole tuuliajoilla. Pääsin kunnalliseen hoitoon jo viime vuonna ja sitten sain omalääkärinkin. Hienoa, vai mitä? Nyt lappaan verikokeissa ja kaikki suurin piirtein ok. Tammikuussa jälleen käyn antamassa pari putkellista verta. En tykkää. Siitä jää aina mahtava musta jälki, vaikka kuinka painan hoitajan pyynnön mukaan etusormella.
Luen edelleen kirjaa Rooman teistä ja ihmisistä, jotka niitä käyttivät. Rooman imperiumi levittäytyi laajalle Euroopan ulkopuolellekin ollen sen aikainen mahtivaltio, jota moni diktaattori varmaan vieläkin kadehtii. Pidin koulussa jo historiasta, eikä se johtunut yksinomaan opettajasta, joka oli tumma ja komea mies. Kaikki tytöt olivat häneen ihastuneita. Minun kummisetäni oli myös historianopettaja aikoinaan. Eikä hänenkään ulkomuodossa ollut moittimisen sijaa. Kumpikaan maikoista ei ehtinyt lukea Ari Saastamoisen kirjaa, joka ilmestyi 2017. Herrat olivat jo kuolleet.
Ruokaresepteissä pyydetään joskus hankkimaan ruukussa timjamia. Minulle tuo yrtti on vaikea hallittava. Kummallista kyllä se on rohkeuden ja urhoollisuuden yrttti, syntynyt Troijan Helenan kyynelistä. Aikoinaan Neitsyt Maria levähti timjamivuoteella. Sen mukaan timjami on melkein pyhä. Moni asia on ollut esimerkkinä luostareiden puutarhoissa. Niinpä timjamiakin viljeltiin munkkien ja nunnien yrttitarhoissa 1500-luvulla. Jos joku nyt sairastuu flunssaan, niin timjami auttaa yskään ja vilustumisoireisiin siinä olevan Thymol-nimisen aineen ansiosta. Muinoin Ateenan lähellä Thymetos-vuoren rinteet olivat täynnä timjamia kuhisten mehiläisiä. Se hunaja oli tietenkin maailman parasta hunajaa. Ja vielä: timjami kylpyvedessä on suorastaan nautinto. Sen tiesivät myös jo muinaiset roomalaisetkin. Syy, miksi minulla on nyt timjamia kotona, on se, että tarvitsen sitä sitruunaiseen kanapataani, jonka aion tänään itselleni lounaaksi laittaa. Eihän se luultavasti maistuisi miltään ilman timjamia.
Ai niin, nuo timjamiasiat sain tietää Raisa Vuohelaisen toimittamasta kirjasta Eurooppalaisessa keittiössä, WSOY 1994.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti