NIIN KIINALAISTA, NIIN KIINALAISTA

 Piti tapaamani N. Tapasinkin, mutta Oivaan meno siirrettiin jälleen. Satoi aikamoisen reippaasti. Jäimme kotikonnuilleni. N:llä oli hyvät kokemukset Heng Changin ravintolasta Seoul Food`sta ja menimme sinne. Moni muukin saanut hyvän kokemuksen, sillä ravintola oli kuin nuijalla lyöty, täynnä syömävieraita. Itsepalvelu ja buffet, josta puuttuivat tyystin lihapullat ja muusi. Pelkkiä kiinalaisia ruokia ja niitä oli kymmenittäin. Minäkin mättäsin lautaseni täyteen herkkuja ja huomasin monen vielä satsaavan. Minä en. N kertoi, että jos asiakas jättää lautaselle syömättä kaikkea, ravintola veloittaa hävikistä. Minulta jäi kivikova pala keltaista paprikaa, mutta en saanut sakkoa. Ravintola kuulemma tunnetaan myös nimellä Ju Fu. Kotona luin netistä lisää ja päätin mennä ravintolaan uudemmankin kerran.

N ei ollut maistanut koskaan rullajäätelöä. Piffasin hänelle annoksen, jonka valmistamista silmä kovana seurasimme Happy Times- jäätelökojussa. N valitsi mangon makuisen ja minä toffeen. Pöytälevy, jolla rullat tehtiin oli -20 C. Kysyin aasialaisvaikutteiselta myyjältä. Istuuduimme penkille syömään. Aurinko paistoi ja oli niin kesäistä. Ykskaks tipahteli rullille sadepisaroita ja meille tuli kiire läheisen katoksen suojaan. Vettä tuli ja sitä tuli taas reippaanlaisesti.

Torin viime kesäinen nuorimies muisti minut, kun tepastelimme sateeen laannuttua ostamaan mansikoita Itiksen maalaispuoti-kojusta. N hämmästeli asiaa. Juu-u, muisti kaveri! Ostin sekä kotimaisia (tunnelissa kasvaneita) että  belgialaisia. Vatsaan ei enää montaa mahtunut. Tänään herkuttelen.

Ollaan juhannuksen aaton aatossa. Kansa muuttaa maalle joko loman ajaksi tai jussin ajaksi. Minä en muuta mihinkään. Luen, olen ja katselen tv:tä. Kyllä se niinkin menee. Ensi viikolla alan pohtia, mitä tekisin. Siispä nyt: mukavaa jussia.

KESÄPÄIVÄ STADISSA

 Lähdin kaupungille. Ihan stadiin asti. Ilma suosi, kevyet vaatteet ja sandaletit. Tuntui hyvältä ja kesä oli sydämessä saakka. Tein ostoksia, katselin muita kesäihmisiä ja toivoin, ettei kesä loppuisi koskaan. Ostan nykyisin paperikasseja ostosteni yhteydesää. En muovisia, enkä ota mukaani omia. Ehkä johtuu halusta tulla nähdyksi juuri ostosten kanssa. Omaan kassiin voi piilottaa  vaikka ei tekisi ostoksiakaan. Nyt minulla oli paperikasseja ja kannoin niitä hyvillä mielin. Sain kulumaan monta tuntia nauttien jokaisesta minuutista. Ehkä taas jonain päivänä.

Luen yhä kirjaa Italiasta. Kirja tutustuttaa italialaiseen keittiöön ja pasta on pyhä asia. Eikä mikä tahansa makarooni. Itse tehtynä parasta ja reseptejä on satoja. Pyhä toimitus on myös pastan syönti. Yleensä ruokailu on aivan toista kuin meidän pikainen ateriontimme. Italiassa syödään joukossa pitkän pöydän ääressä ystävien tai sukulaisten kanssa. Tätä olen aina kaivannut meidänkin ruokakulttuuriimme.  Kirjaa lukiessa alkoi tehdä mieli pastaa. Pastakonetta ei minulla enää ole, jotta on tyydyttävä kaupan tuorepastaan. Ostin tortellinoja. Keittoaika pari minuuttia. Menettelee paremman puutteessa. Puoliso meillä teki pastaa. Milloin minkäkin laista. En olekaan sen jälkeen kotitekoista saanut. Mennään näillä.

Piti imuroimani,  mutta en imuroinut. Piti kaikenlaista, mutta panin pyykit vain koneeseen ja olin itse tekemättä mitään. Sain sentään aikaan muutaman puhelun ja sulatin palsternakkakeittoa pakastimesta. Kauppahallista ostin appelsiinisorbettia. Olen nyt ihastunut sorbettiin. Omenasorbetti ollut parasta tähän asti, mutta Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan kojusta se oli loppunut. Ostin kokeeksi siis appelsiinia ja hyvää sekin on. Mustaherukkasorbetti seuraavaksi.

Partsin kukat sen kuin rehevöityvät. Ruusupegonian ympärysmitta jo melkein metri. Aikamoinen pensas. Petunia vaatimattomampi, vaikka muhkea sekin. Valkoisen puulyhdyn sisälle panin kuivia kukkia, kunhan ne olin ensin itse kuivannut. Hyvän näköinen sekin asetelma. Kivaa partsilla on istuksia ja katsella sieltäkin kesää. Ensi viikolla jo jussi. Ei juhannustansseja, ei juhannusnoituuksia, ei miestä, eikä juhannusherkkuja. Otan iisisti. Kuten jo monet juhannukset, joulut ja vaput. Mukavaa juhannusta itse kullekin.

KESÄJUTUSTELUA

 Enää  ei kesäkuuta tarvitse odotella. Se on jo hollilla vahvasti. Täyttä vihreää kaikkialla, syreenit sun muut täydessä kukassa ja voikukat jo lampulla. On se nyt niin kesää että. No, sää epävakainen, eikä oikein tiedä, mitä päällensä pukee, kun viileältä ulkona tuntuu. Olen humputellut siellä ja täällä, tavannut N:n pariinkin kertaan ja kotona olen ollut ruoan laiton kimpussa. Tein mansikkahyytelöä ja siihen piti saada agar agaria. Lähdin pitemmällä olevaan hyvin varustettuun kauppaan sitä hankkimaan. Ja taas hämmennyin kaupan henkilökunnan ylenpalttisesta ystävällisyydestä. Ei siellä tarvitse etsiskellä myyjää, vaan heitä on aina lähettyvillä. Eivät osoita sormella suuntaa, minne mennä haluamaansa hakemaan. Myyjä lähtee avuksi. Tämä kauppa on asiakkaan taivas! Se on K-Citymarket.

Otin hyllystä Tim Walkerin kirjan Lost in Finland, jossa kerrotaan, mitä on olla ja asua amerikkalaisena Suomessa. Tim meni suomalaisen vaimonsa isän saunaan ja hänellä oli pieni käsitys suomalaisesta saunakulttuurista.. Muut perheen jäsenet olivat jo saunassa. Tim mietti, mennäkä maan tavan mukaan alasti, vai pannako vähän peitettä? Hän päätti olla kohtelias ja meni alasti. Oven avattuaan huomasi, että kaikki muut olivat pukeutuneet uimapukuun. Eivät olleetkaan nahkasillaan. Olen kirjan joskus aiemmin lukenut ja sen teksti tuntuu niin helpolta verrattuna Joycen Dubliners-kirjaan. Hidasta on, hidasta on Joycen lukeminen.

Tennistä televisiossa. Minulla ei ole Maxia, joten saan nauttia vain tärkeistä otteluista. Hyvä edes niin. Tykkään tenniksestä, vaikka itse en ole koskaan pelannut. En liioin jääkiekkoa, vaikka sitäkin mielelläni seuraan. Mutta nyt siis vielä muutaman päivän ajan tennistä Pariisisssa. Onneksi iltapäivisin, että aikaa jää muuhunkin.

Ensi viikolla taas stadiin ja samalla reissulla Stockmannille. Ehkä nautin kahvikupillisen tai lasillisen viiniä jossakin. Kuuluu kesään. Helsingillä syntymäpäiväkin. Sankari täyttää 475 vuotta. Onnea, Stadi!

KESÄKUUTA ODOTELLESSA

 Menin kirjakauppaan. Ostin kaksi kirjaa. Frances Mayes Bella Toscana ja James Joyce Dubliners. Ensin mainittu ilmestynyt 1999 ja jälkimmäinen 1914. Otin ensimmäiseksi luettavakseni Joycen. Novelleja viisitoista kappaletta. Tarinoita Dublinista, jossa minäkin ollut. Toscanassakin ajellut, mutta nähnyt sen eri silmin kuin Mayes. On eri asia käväistä turistina kuin remontoida talo ja asua siinä. Toscanaa etelämpänä Italiassa en olekaan ollut., vaikka väitetään kaikkien teiden vievän Roomaan. Dublin tuli kohdalleni ollessani muuallakin Irlannissa. Ihastuin maahan ja sen silloiseen erilaisuuteen. En tiedä, mitä nykyisin ajattelisin. En päässyt halustani huolimatta tuttavuuksiin leprecaunin kanssa, että olisin saanut esittää hänelle kolme toivomusta, jotka tämä veijari olisi toteuttanut..

On mentävä ostamaan mansikoita. Kotimaisiakin on jo, mutta tietysti kasvihuoneessa kasvaneita. Avomaan marjat vasta myöhemmin ja ne ovat oikeita mansikoita oikeine makuineen. No, käyvät ne espanjalaisetkin avomaan tuotteita odotellessa. Olen vankkumaton mansikkafriikki. Joskus saatan hurjastella ja nauttia niitä samppanjan  kanssa. Tyylikäs yhdistelmä, ylellinen suorastaan. Jotenkin hiukan myös romanttinen.

Toukokuu päättyy huomenna eli viimeistä viedään. Alkaa virallisesti kesä.Vapaalla olevat koululaisjoukot notkuvat kauppakeskuksissa paremman puutteessa. Onhan se toisenlainen maailma kuin kouluhuone. Kukaan ei rajaa kännykän käyttöä. Kannatan täydestä sydämestäni yleistä kännykän käytön kieltämistä koulussa ja koulutuntien aikana. Näpyttelyä sittten jälkeenpäin ja muualla. Ja kyllä sitä onkin. Kaikkialla ja kaiken aikaa kaiken ikäisillä. Miten kummassa tulimme ennen toimeen?

Suunnitelmia on kaikenmoisia. Pakkomeneminen kaupungille. Kahvikapseleita. Samalla voi katsastaa keskikaupunkimeininkiä ja tehdä turhia heräteostoksia. Toisenlaista huvia saanen musiikin ilmaisesityksistä kesän mittaan ainakin Espan lavalla. Kunhan pitelisi kuitenkin lierihattuilmoja. Museot houkuttavat, kun hommasin uuden museokortinkin. Ettei olisi tullut tehtyä turhaan. Niin että on suunnitelmia ja syksy sitten näyttää, mitä tuli tehtyä.

M soitti ja puhuimme alustavasti visiitistäni hänen kotiinsa. K on luvannut tarjota minulle kahvit, kun tapaamme ja N:n kanssa on edelleen Oivassa lounastaminen tapetilla. Onkin mukavaa vaihteeksi syödä jonkun muun valmistamaa, kun itse olen taas ahkeroinut omien laittamisten kimpussa. Siitäkin huolimatta, että jotkut jaksavat ihmetellä innostustani kokata vain yhdelle. Kyllä yksineläjäkin voi ruoan laittoa harrastaa. Ja kun laiskottaa, sen kuin ottaa pakastimesta.

JOS ISÄNI ELÄISI

 Tänään olisi isälläni syntymäpäivä, jos eläisi. Lähetin heti aamulla herättyäni tervehdyksen pilven reunalle. Heräsin hyvin varhain jälleen. Nyt jo mukillinen kahvia menossa. Plusasteita ulkona runsas kymmenen. Aion kauppaan. Tosin en ilmoista välitä, jos on mentävä tai ei ole, mutta menen yleensä silti. Nytkään ei ole mikään aivan pakko. Tuntuu mukavalta poistua hetkeksi omalta mukavuusalueelta, vaikka mukavaa on aina muuallakin.

Eilen juttelin L:n kanssa puhelimessa ja kiitin E:n kuolinilmoituksesta. Hetken ajattelin soittaa E:n puolisolle surunvalittelun, mutta kun on aikaa kulunut monia vuosia minkäänlaisesta yhteydenpidosta, niin jätin tekemättä. Juteltiin L:n kanssa niitä näitä. Lähtee tänään miehensä kanssa Tukholmaan. Hyvää ja turvallista matkaa.

Partsilla kukkii nyt. Ostin isot istutukset ruusubegoniaa ja petuniaa. Värinä punainen. Ei hullumman näköistä. Join siellä jo eräänä päivänä kahvia ja oikein kupista aluslautasineen. Siis ylen fiinisti. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. 

Helatorstai tällä viikolla. Helluntaihin ensi sunnuntaista viikko. Sitten aletaan odotella jussia. Ja sitten kesä kääntyy lopuilleen vähitellen kohti syksyä. Niin se meni se tämäkin kesä.

Luen Petri Tammisen kirjaa Suomen historia. Se on hyvin kaukana tavanomaisesta historian kirjoittelusta. Ei mitään vuosilukuja, mutta pätkiä tämän maan tapahtumista, joista osa jäänyt ihmisten mieliin. Ulkomaan apu jäänyt monen muistiin. Tuli Amerikoista paketteja, joita Punainen Risti ja Martat sitten jakoivat. Tuli kokonainen iso laatikollinen oikean käden käsineitä. Tuli värikkäitä  Havaiji-paitoja ja ne päällä miehet tekivät heinätöitään pelloilla. Armi Kuuselan valinta kauneimmaksi muistetaan myös ,kuten samoin keskioluen vapaan myynnin ruokakauppoihin sen tärkeän muiston ohella, kun Juha Mieto hävisi Lake Pacidissa Thomas Wassbergille sadasosasekunnin, josta kesti suomalaisen kauan toipua. Mieto toipui nopeammin. Olen kirjassa siinä paikassa, kun Suomi siirtyi euroon ja kansa ihmetteli uusia seteleitä ja osa jäi kaipaamaan markkaa.

Taidan käydä tiputtelemassa vielä yhden kapselillisen kahvia ennen kuin alan valmistautua tähän päivään.

TORISEIKKAILEMASSA

 Hakaniemen tori ei ole sama kuin ennen. Sama alennustila Kauppatorillakin. Tosin jälkimmäisessä on myyjiä kojuineen, mutta iso osa turistikamaa neljäntuulenlakkeineen. Olin Hakaniemessä eilen ja katsastin sen torin. Kävin hallissa ja se sentään on pitänyt kutinsa. Ostin provencelaisen aamiaisleivän ja pari lajia erilaisia hyytelöitä. Kalatiski houkutti eksotiikallaan ja myyjä olisi ollut valmis minua palvelemaan. Teki mieli krottia, mutta jätin sijoilleen. Satoi hiukan, joten dallasin sateenvarjon alla. Olin laitatuttamassa  kampaajalla hiuksia ja pätkäistiin rajusti. Kadun vähän, mutta onneksi tukkani kasvaa kuin ruoho. Ja jos kesäilmoja piisaa, voin piiloutua hatun alle. Kyllä se tästä.

No, ja Suomen jääkiekkojoukkue Ruotsissa sai mm-peleissä nenilleen ja lähetettiin kotiin. Turhaan hurrasin Antero Mertarannan kanssa kilpaa Kanada- ja Slovakia.otteluissa, jotka kummatkin meni niin kuin pitikin ja Suomi voitti. Ruotsille hävittiin ja nyt USA päihitti suomipojan ja siihen se loppui. Alkoi maitojunamatka.

L lähetti postia ja E:n kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista. E:tä en ole vuosiin tavannut, mutta asuessamme naapuruksina yhteydenpito oli kaikin puolin aktiivista. Jumppatunteja, näyttelyitä, molemmin puolisia visiittejä jne. Nyt on myös E poissa rivistä. Siunaustilaisuus oli saksalaisessa kirkossa. Hyvää matkaa, ystäväni.

Tänään kuitenkin soitan pikkuserkulleni, jolla syntymäpäivä. Täyttää enemmän kuin minä, joka olen vasta 25v. Tästä muistutti L:kin kuolinilmoituksen mukana seuraavassa kirjeessään. Kiitoksia. Lähetin minäkin postia sähköteitse. Meni ihan eteläiselle Pohjanmaalle asti. Henkilölle, jonka olen hänen lapsuudestaan asti tuntenut. Kaikki nämä vuodet olemme tunteneet ja nyttemmin ystävyys tiivistynyt sähköposteihin. Pohjanmaalla minäkin kesiä viettänyt ja lavatanseissa jenkat ja polkat tanssinut. Voi niitä aikoja. Lava on kuulemma vielä tallella, tosin uudistettuna. Vieläkö jenkka sujuisi?

Tästä tulikin mieleen, että tänään Espan lavalla Big Band Marathon koko päivän. Ja on poutailma, aurinko paistaa. Lähtisinkö? Panen asian mietintään.

SVEITSISSÄ LAULETTIIN

 Kuulun näköjään siihen vähemmistöön, joka ei analysoi Sveitsin euroviisukilpailun tuloksia. Suomea on jokikinen vuosi povattu voittajaksi ja nyt oltiin aivan varmoja ihan jonkinlaisten tutkimustenkin perusteella. Minä suhtauduin neutraalisti, kun en uskonut hehkutuksiin. KAJsta odotin jotain ja olihan neljäs sija sitä. Voittaja Itävallasta lauloi kauniisti ja korkealta. Nyt saamme vuoden huoahtaa ja miettiä muuta. Esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailua, jota pelataan jääkiekossa Ruotsissa.

Eilen piti lähtemäni tapaamaan erästä ystävääni, mutta peruin menoni. Alaselkä temppuili ja vei voiton. Laiskana olin. Sen verran kuitenkin, että laahustin partsille ja panin tuoleihin pehmusteet ja päätin ostaa kaksi parvekekukkaa. Huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Tämän uurastamisen jälkeen aloin katsella katkarapureseptejä ja tänään käyn kaupassa. Katkaravut ovat jo jääkaapissa. Kahta kokoa.

Joku varis pitää epämiellyttävää jöötä Töölönlahden rannalla. Koiranulkoiluttajat ovat olleet ilkimyksen hyökkäysten kohteena. Skattan asuntomme pihalla terrorisoi lokki. Sillä ja puolisollaan oli pesä roskisvajan katolla ja kaikki roskien viejät saivat tuta lintujen kiukun. Minulla oli aina sateensuoja avattuna ottamassa vastaan pommituksia. Opin ensimmäisen kerran jälkeen, kun sain mekkooni huonosti poistettavan muistutuksen luonnon armottomuudesta. Hyvä sihti näillä linnuilla oli.

Koivujen lehdet suurentuneet. On niin vihreää, niin vihreää. Kysyin eräältä naispuoliselta ystävältäni, tekikö pikkutyttönä kotileikeissä voikukista "voita". Ei tehnyt, mutta me tytöt Messeniuksenkadulla teimme. Sitten syötimme nukeille "voileipiä". Siinä ystäväni kanssa jutellessani alkoi tehdä mieli nokkoskeittoa. On vuosia, kun voin kerätä omalta pihalta mökillä nuoria nokkosia. Kyllä se keitto oli hyvää. Toreilla ei ole enää nykyisin niin kutsuttua maalaisrivistöä. Myyjillä oli vain pieni pöytä edessään, jossa oli metsämansikoita. herukan lehtiä, paratiisiomenia ja nokkosia ynnä muuta herkullista. Tästä on kauan ja torielämä muuttunut. "Maalaisia" ei enää ole.

Päivä jo niin pitkällä, että aamuun kuuluvat hommat aloitettava suihkuineen ja pukeutumisineen. Ja ei kuin ihmisten ilmoille.

TOUKOJEN KUUSSA

 Jaahas, on sitten jo toukokuun puoliväli. Vaikka ei aika minnekään kulu, mutta siltä tuntuu, että nopsasti se kuluu. Vastapäinen kerrostalo kadonnut lehvästön taakse, voikukat kukkivat ja huopahatut pantu talviteloilleen. Patterit kylminä kotona ja minä palelen. Haluaisin puhutella sitä henkilöä, joka sai taloyhtiön vähentämään/poistamaan lämmityksen.

Käväisin eilen partsilla ja löysin kaksi kuollutta ja kovasti kuivunutta mehiläisen raatoa. Mistä peijoonista olivat päässeet parvekkeelle? Imuroin ne pois ja imuroin vähän muutakin ja sitten kyllästyin. No, on pantava tuoleihin pehmusteet ja otettava lyhdyt pois. Ei näitä hommia sovi laistaa. Mutta kukkien hankkimisesta en ole varma. Aina on ollut semmoinen puutarha ja nyt jos ostaisin edes yhden. Panen ankaraan mietintään tämän asian.

Posti ilmoitti oikein kirjeellä alkavansa jakaa postia  varhain aamulla ja semmoisinakin päivinä, jotka eivät ole varsinaisia jakelupäiviä. Syyttävät paperipostin vähenemistä tällä toimenpiteellään. Asia selvä kuin pläkki. Minulle on aivan sama, mihin aikaan vuorokaudesta posti tulee, kun oikeastaan en saa muuta kuin kuusi kertaa vuodessa Tsilari-lehden ja yhden muun jäsenlehden. Kirjeitä ei tule, että oikein ilahduin, kun Posti lähetti. Ja sekin tuntui mukavalta, kun Itella-nimi, aivan idioottimainen muuten, jäänyt kaukaiseen historiaan.

Tuttavani sanoi, että blogin kirjoittelussa kerrotaan vain mitä kirjoittaja on kulloinkin syönyt. Kyllä minäkin olen tähän langennut ja aion vastakin. En nyt aivan ruokakirjoitteluna tätä pidä, vaikka nyt kerronkin, että tänään laitan lounaaksi iranilaista. 

Euroviisujen semifinaalin katselin ja olin iloinen KAJn puolesta ja toivotin Ruotsille onnea lauantain finaaliin. Tosin olen enemmän kiinnostunut jääkiekon mm-kilpailusta ja masentunut Suomen häviöstä Ruotsille. Huomenna kamppaillaan Sloveniaa vastaan.

Hitto, kun täällä on kylmä! Menen suihkuun ja puen paljon päälle sen jälkeen. Sitten teen mitä teen tai olen tekemättä.

TÄÄLLÄ TAAS

 Vappukin meni jo. Ajattelin, että ehtii juhannuskin, ennen kuin palaan blogiini, mutta sehän tapahtuikin tänään tässä ja nyt. Asiaa ei kylläkään ole. Muilla kirjoittajilla tuntuu aina olevan ja vielä ihan kelpoa, asiallista ja viisasta. Kunhan alan olla aktiivisempi, niin on minullakin muuta kuin tavallista arkea. Tuli museokorttikin uusittua, niin alkaa se aktiivisuus. Muitakin tapahtumia olen katsastellut ja aion ottaa itseäni niskasta kiinni ennen kuin koivuihin tulee niin isot lehdet, että saa saunavihdan. Tämä olkoon aikaraja.

Tänään kauppaan kuitenkin. Pitää saada riisiviiniä ainakin. Olen taas ollut kiinalaisen ruoan kimpussa ja hankin kauppahallin Asia Marketista kaikenlaista sekä jouduin myös kielikylpyyn ja takeltelemaan englantia ylen ystävällisen myyjän kanssa. Kun kielillä puhuminen tulee yllättäen, joutuu aina asettelemaan aivojen toiminnan eri lailla ja siihen menee pari sekuntia. Olin ehtinyt jo luetella tarvikkeiden nimet, kun myyjä kysyi hymyillen "do you speak English?" Sitten olimme molemmat yhtä hymyä aasialaiseen tapaan.

Parveketta en ole edes aloittanut laittaa kesäkuntoon. Tarkoitus on ollut ja on. Kunhan sinne tarkenee mennä. On ollut edelleen hiukan holotnaa ulkona, vaikka kuulemma perunatkin on jo istutettu, kun meitä kaikkia huiputettiin harvinaisen lämpimillä kevätsäillä. Sitten pelmahti viileys eli suorastaan kylmyys. Tälläkin hetkellä ulkona pitelee nolla astetta. Kotonakin palelen. Ylimääräinen lämmön tuoja on käytössä päivittäin ja kietoudun vahvasti villaan. Menneet yöpaitakelit ovat jääneet historiaan oli taloyhtiön kolkko päätös.

Jääkiekon mm-kisat alkavat. Sitten jännitetään. Toivottavasti Suomi taistelee tiensä johonkin loppuotteluun. Minulla ei ole ostettuna sitä kanavaa, josta näyy kaikki, mutta saan kuitenkin nauttia leijonien peleistä ja kaikista loppuotteluista. On euroviisutkin Ja on sitä ja tätä. Ei tarvitse miettiä mitä mä nyt teen?

Nyt menen suihkuun ja sitten rustaan kauppalistan riisiviineineen päivineen. Mukavaa toukokuuta kaikille.

YHDET PYHÄT TAAS TAKANAPÄIN

 Pääsiäinen oli ja se meni. Ihan hissukseen kotona ilman pääsiäiskoristeluja. Suru-uutinen Vatikaanista. Koskettaa luterilaistakin. Valkoista savua tulemme aikanaan näkemään Vatikaanin piipusta, kun uusi paavi on valittu.

Muutama pääsiäispuhelu tuli. Kortteja ei enää lähetetä. Mutta hassua kyllä, pitkäperjantaina jaettiin posti. Minunkin luukkuni kilahti. Ei kortteja kuitenkaan. Tänään aion kauppaan. Taas yhtä ja toista tarvitaan. Jos vaikka tekisin purjo-pekonipastaa, kun kaapissa näin makaroneja ja pekonia on pakastimessa. Pidän edelleen ruoan laittamisesta, enkä ajattele, että mitä sitä nyt yksin tarvitsee. Ei ruoan laittoon koko päivää mene. Toki joskus ostan ihan valmistakin, jos kovin laiskottaa. Enkä kaihda lounasta ravintolassakaan. Nyt suunnittelemme N ja minä menoa ulos syömään. Saa samalla jutella hyvän ystävän kanssa. A lähetti pitkästä aikaa sähköpostia. Voi hyvin ja Espanjassa on jo kesä. Onnelliset! No, kyllä se suvi meillekin ehtii. Voikukat ja valkovuokot ovat ymmärtäneet väärin ja työntävät kukaa tämänkin talon pihalla. Onhan vielä sentään huhtikuu.Omituinen kevät on ollut. Kissojakin jo pajuissa.

Heräsin tänään todella varhain ja olen jo juonut kahvinkin. Taidan tiputella kupillisen lisää ja mennä sitten vaikka toviksi vielä vuoteeseen ennen kuin alan pynttäytyä kauppaan menoa varten.

Mukavaa viikkoa!

PITKÄ PÄIVÄ

 Onko pitkäperjantai pitkä? Lapsuudessani se oli. Ei saanut melskata, eikä saanut suklaamunia, ei pääsiäispupukaan ollut hollilla. Lankalauantaina ei värjätty lankoja, mutta melua sai jo pitää. Lapset ovat harvoin arvokkaan hiljaisia. Itse pääsiäisenä meno alkoi olla normaalia. Ruokapöydässä oli viulu lampaasta ja jälkiruoaksi arvelluttavan väristä mämmiä. En pidä erityisesti vieläkään, mutta toki syön, jos tarjotaan. Ei ole tarjoajia. Kun puoliso oli vielä vierelläni, vietimme yleensä pääsiäisen mökillä. Se oli kuin kesän alkua. Maalasimme munia ja minä tein pashaa. Nyt kun olen yksin, olen kotona ja olen vaihtanut pashan erilaisiin jäädykkeisiin.

Luen kirjaa Mozartista. Säveltäjästä, jonka kunnianhimoinen isä Leopold pani jo muutaman vuoden iässä olevan poikansa kanssaan kiertueille soittamaan cembaloa. Yleisö ja koko Eurooppa oli haltioissaan. Ihmelapsena ei Wolfgang voinut ikuisesti olla, kun alkoi kasvaa ja jalatkin ulottuivat jo lattialle asti. Parta aloitti olemassa olonsa kuulemma vasta, kun säveltäjä oli 24v. Vietti kuitenkin joten kuten lapsuutensa leikkien ja nauraen kiertueiden välissä. Eivätkä matkojen esiintymis- ja yöpymispaikat kovin kaksisia olleet 1700-luvulla. Alussa oli omat hankaluutensa ja piti jopa todistaa, että lapsi on itse säveltänyt, eikä siinä hommassa taitava isänsä. Poika todisti. 

Innostuin taas klassisesta musiikista ja YouTubesta kuuntelen Mozartia ja on jokunen cd-levykin. On myös levy, jonka sain saksalaiselta poikaystävältäni, Eine kleine Nachtmusik. Don Giovannin olen nähnyt Prahassa nukketeatterissa. Hieno esitys. Kissakin lauloi. Mozart-kirjan kirjoittaja Antti Vihinen vannoo visusti Mozartin nimeen ja väheksyy jopa suomalaisten ylpeyttä Jean Sibeliusta. Matti Klinge aikoinaan on  ehdottanut Suomeen liputuspäiväksi Mozartin syntymäpäivää. Ehdotus jäi ehdotukseksi.

Tänään taas tietysti kotona.mutta onneksi jo aikoja sitten yleinen harras tila ja ylenpalttinen vakavuus on jäänyt historiaan. Tänään saisin varmasti suklaamunan ja leikkiäkin vaikka raisusti saisi. Kaupat ovat auki ja tv:ssä normaalit ohjelmat. Eikä tämä perjantaikaan ole muita perjantaita pitempi.  Kukin saa itse tykönään olla harras päivän teeman mukaisesti, jos niin haluaa. Minä luen Mozartista kirjaa.

Mukavaa pääsiäistä meille kaikille.

EDELLEEN RUOAN KIMPUSSA

 Olen kerta kaikkiaan hurahtanut jäädykkeiden valmistamiseen. Muinoin, kun niitä tein, olivat parfaiteja. Onneksi netti kertoo, mitä jäädykkeitä on laitettavaksi.Usein kananmunista jää valkuaiset yli. Ei kuin marenkeja. Valkoisia kuin tänä aamuna pihamaa. Luvattiin lunta ja sitä tuli, vaikka ei ihan polven korkeudelle asti. Ei hyvä näinkään.

Pääsiäinen on kuulemma ensi viikolla. Seuraavalle jää vielä  2. pääsiäsispäivä. Kaupat luottavat keltaiseen väriin, pulleita tipuja, ovikransseja, joissa munia, suklaamunia, mämmiä ja pashaa. Tämän hässäkän jälkeen voikin alkaa uotella vappua ja jussia. Joku kertoi minulle, että aika kuluu nopeasti.

Tänään otan ja alan tarkastaa, minkä lajin pastaa ja nuudeleita minulla on kaapin kätköissä. Taitaa olla yli oman tarpeen sitäkin tavaraa. On aika funtsia, mitä niistä saa laitettua. Tulee aina ostettua, kun ei viitsi kaappiin katsoa. 

N:n kanssa juttelin ja päätimme mennä syömään sinne, jossa "saa Oivan portsari lantin". En ole käynyt, mutta N on. Oikein odotan uutta kokemusta. Vallan kihelmöin. Siihen asti otan omasta pakastimesta syötävät, kun on saatava sinne tilaa jäädykkeille. Vadelmajäädyke seuraavaksi.

Aloin lukea Suvi Aholan kirjaa Mitä Minna Canth todella sanoi? vuodelta 2019. Takakannessa rouva Canth jo sanoa räiskäyttää "Koko yhteiskunta-rakennus aatteineen,laitoksineen on vallan päin mäntyyn. Mutta se onkin miesten laittama". Feministin vankka ääni.

Nyt amutoimiin ja sitten kyökkiin.

TAATELEITA

 Oletteko maistaneet tuoreita taateleita? En minäkään koskaan, mutta nyt olen niitä ostanut. Kävin Alanyassa, siis sen nimisessä etnisessä kaupassa, ja siellä oli koko korillinen näitä ihmeitä. Mättäsin muovipussiin, punnitsin ja aloin sitten tutkailla mitä muuta ihmeellistä voisin ostaa. Menen uudestaan ja vallan ajan kanssa. Pitäisi olla joku myyjäasiantuntija mukana, joka selittäisi mitä ja miten mitäkin tuotetta käytetään. Kotona katselin taateleista tietoa netistä, eikä niitä noin vain syödä tuoreena. Kuivattuinahan ovat meille kaikille tuttuja ja silloin mahdottoman makeita. Nyt odottelen tuoreitten tulevan hiukan enemmän edes haukattavaan kuntoon.

Tänään on oikein iso ja pitkä ruokapäivä. Kunhan tästä pääsen liikkeelle alan valmistaa jälleen parsakeittoa ja nyt oikein kunnon parsakeittoa. Sen jälkeen siirryn Gertrudin jäädykkkeeseen. johon tarvitsen Digestive-keksejäkin. Tarvikkeet hankittu. Muutakin laitan, mutta toisena päivänä.

Ei muuten eilen liikuttukaan kovin kevyissä vermeissä ulkona. Eikä tänäänkään. Meteorologit povanneet kylmyyttä Suomeen. Mutta ei varmaankaan palele se amerikkalaisperhe, joka muuttanut presidentti Trumpia pakoon ihan Suomeen asti, kun Michiganissakin on joskus kylmää. On perin tyytyväinen muuttoonsa, eikä enää mene Yhdysvaltoihin kuulemma takaisin, kertoo HS. Minä haluaisin tietää, miksi juuri Suomeen? No, ehkä työn takia, jota mies on jo saanut. Tervetuloa vaan. Kannatan maahamuuttajia, kunhan ovat oikealla asialla.

Kaivoin hyllystä vanhan Erkki Toivasen kirjan Matkalla ranskalaisuuteen (2008). Monet ehkä muistavat Toivasen tv:stä, jolloin hän oli toimittajana ja ulkomaankirjeenvaihtajana Pariisissa ja Lontoossa. Selvästi puhuva kaveri, asiallinen, kiinnostava. Suruksemme kuoli vuonna 2011. Hyllystä ottamani kirja jäänyt sekin joskus kokonaan lukematta, mutta ei jää enää. Mielenkiintoista tarinointia, miten Toivanen kiinnostui Ranskasta kielineen päivineen. Olisinpa minäkin, kun nuorena Ranskassa kävin, osannut ottaa maan toisella lailla kuin otin. Nyt olisi kiinnostus aivan erilaista. Kiitos Toivasen, pääsen mukaan.

Nyt puri aktiivisuuden hammas. Ei kuin suihkuun, vaatteet päälle ja puolen kilon parsakimpun kimppuun.

ANANAS

Juttua ananaksen tupsusta oli Helsingin Sanomissa.  Siksi sanon sanasen siitä minäkin, että saako ananaksesta poistaa tupsun ennen sen myymistä kaupassa.? Ei saa. Kun hedelmän laittaa muitten hedelmien joukkoon kotona esille, täytyy olla tupsu. En liioin hyväksy, että asiakkaat itse ennen punnitusta ottavat "kaiken ylimääräisen" pois kukkakaaleista sun muista. Itse en milloinkaan moista hulluutta harrasta. Ei banaaniakaan kuorita ennen punnitusta, vaikka kuorta ei syödä.

Olen ollut vierailulla. Vein kahvileivät  mennessäni, koska kutsujan on vaikea päästä kauppaan. Vein ranskalaisia maitoleipiä, Madeleineja ja Bob Bonin leivoksia. Lähdettyäni kestitykseen jälkeen, kävin kaupassa ja ostin parsaa. Tietää parsakeiton laittoa. Rakastan parsaa kaikella tavalla valmistettuna.  Ja nyt on parsa-aika parhaimmillaan tai alkaa justiinsa olla.

Museokortti on päässyt vanhenemaan. Nyt on ostettava uusi, koska olen aikonut alkaa käydä  museoissa ja taidenäyttelyissä. Muutenkin alkaa olla aktiivisempi olotila, kun on kevät ja kaikki. Ensi viikolla tapaan erään herraihmisen. No eivät ole treffit.

Vaurioitunut etusormi hyvää vauhtia paranemassa. Ompeleet poistettu ja sormi toimii. Mutta kyllä yhdeksälläkin sormella tulin toimeen. Kaikkeen tottuu. Vaikka kymmenen on kuitenkin mukavampi noin lukunakin.

Taisi mennä pois muutaman päivän pikkukenkäsää. Koleaa on. Eilen vielä sipsuttelin keväisimmät vermeet päälläni. No, kyllä se vielä iloksi muuttuu. Sekin.

HYVÄÄ PÄIVÄÄ

 Onpa ollut pitkä aika viime käynnistäni täällä. Ei mitään sen kummempia selityksiä. Täällä nyt taas. Ehkä kevät pani tulemaan, aurinko ja talvisaappaamaton sää.

HS pohtii tänään suomalaisten tapakulttuuria mitä tulee tervehtimiseen. Sanotaanko kaikille päivää hissiin tullessa? Moikataanko toisia lääkärin odotushuoneessa? Entäs bussinkuljettajan kanssa? Kaupan kassan? Naapurin, jota ei henkilökohtaisesti tunneta? Vaikuttaako hölmöltä, jos tervehdin tuikituntematonta? Onneksi on puhelin, jota voi intensiivisesti tuijottaa. Antaa ikään kuin luvan olla huomaamatta muuta maailmaa. Ystäväni L:n puoliso A on usein keskustellut suomalaisten tavoista asuttuaan L:n kanssa Etelä-Afrikassa vuosikaudet. Siellä tervehdittiin/tervehditään kaikkia lenkkipoluillakin. Niin tehdään muuallakin vaan ei meillä. Mitäs sitä tuppautuu puheväleihin vieraan kanssa, pitää ehkä pitemmästikin alkaa jutella. Jokainen pitäköön oman reviirinsä rauhassa tungettelijoilta. Pitäisi mukamas vielä katsoa vierasta suoraan silmiin. Herttinen, sehän on jo päälle käymistä ellei suorastaan silmille hyppimistä. Silmät ovat sentään sielun peilejä, ettei sinne noin vaan rynnistetä. Ja mitä lie toinen ajattelee, jos huikkaan tervehdyksen. Luulee vielä, että odotan ehdotusta intiimimpään kanssakäymiseen. Herranen aika, minähän olen sisäänpäin kääntynyt suomalainen, joka kunnioittaa yksinoloa. Johan Juhani Ahokin lastussaan ihmetteli, mistä tuo tuohenkappale virrassa oikein tuli. Jossain yläjuoksulla on yksityisyyttäni häiritsevä vieras.

Olin roskishuoneessa viemässä roskia. Ovesta tuli joku tuntematon naapuri, joka huikkasi iloisen "hein". En nyt suorastaan pyörtynyt tästä lähentymisyrityksestä ja sain kun sainkin työnnettyä suustani oman varovaisen  "hein".  Eikä pitänyt jäädä vaihtamaan enempiä sanoja. Kumpikin meni matkoihinsa roskat jätettyään. Kyllä tähän suomalainenkin tottuu ja sulaudutaan muun maailman tapakulttuuriin ihan huomaamatta. Minä aloitan ihan jo tänään. Mutta en minä kaikkia vastaan tulijoita kadulla ala tervehtiä. Se vaikuttaisi taatusti hölmöltä. Mutta jos joku muu tekee aloitteen, niin kyllä vastaan. Ei siitä suu halki mene.

Tämä olikin tässä. Eikä edes aprillipilaa.

SITÄ JA TÄTÄ, TUOTAKIN

 Katselin minäkin Venla-gaalan. Illan juontajia oli kuin Vilkkilässä kissoja ja vitseiksi luonnehditut jutut kuivia kuin Saharan hiekka. Pääasia oli kuitenkin palkinnot ja niiden saajat. Se homma meni putkeen.

Eteisen kattoon porattiin palovaroitin. Asentaja puhui joistain ruoan käryistä ja niiden vaikutuksista varoittimen toimintaan. Sanoin, ettei minulla käryä. Varsinkaan porstuassa.  Laitoin eilen kokeeksi kesäkurpitsamunakkaan, eikä senkään paistaminen tehnyt käryä. Tuli muuten yllättävän hyvää, vaikka en ole mikään kesäkurpitsan rakastaja. Piti kauppaankin mennä. Lehtikaalia, kikherneitä, paseerattua tomaattia, pakchoita yms. Tänään keittopäivä. Ystäväni K sanoo, että keiton kanssa kuuluu syödä näkkileipää. Mitähän varten juuri sitä? Hän ei tiennyt.

Menen N:n kanssa ensi viikolla syömään italialaisittain. On kuulemma ihan aito chef Saapasmaasta. N käy salilla monta kertaa viikossa, että piti oikein räknätä, minä päivänä on yhteisaikaa. Löytyihän sitä ja niin käymme tutkailemaan italialaisen keittiön antia.

Helsingin Sanomissa oli juttu maahanmuuttajian ihmetyksien kohteista Suomessa. Yksi niistä liittyy naisten salilla käymiseen ja lihasten paisuttelun himoon. Ei heidän kotimaassaan. Onhan kansanedustaja Kike Elomaallakin varmaankin yhä massaa lihaksistossa, vaikka aktiiviura silllä alalla ohi. Minä tykönäni hiukan kammoksun naisten pullistelua kropassa. Mutta en nyt sen takia pelihousujani revi. Siitä vaan.

Stockmannillekin (sille oikealle) minulla olisi asiaa. Ja kohtapuoliin tarvitsen kahvikapseleitakin Nespressosta, joka toimii tavaratalon suojissa. Kotikulmilla vilkaisin Stockmannin sivuliikkeessä käsilaukkuja ja yhteen ihastuin. Onneksi tuli vilkaistua hintalappua. Hintaa oli ja ihan liikaa. Toista tuhatta euroa. On minulla kallis maku, täytyy sanoa. En muuten sitä ostanut. Panin suurta kaipuuta tuntien laukun takaisin paikalleen ja lähdin huokaisten pois. En edes vilkaissut taakseni. Ajattelin sitä laukkua koko  loppupäivän.

MÄRKÄÄ RÄNTÄÄ, LOSKAA

 Kyllä oli märkää. Kävin kaupassa, Pakko ei ollut, enkä edes tykkää loskakelistä. Hypin, harpoin, kiersin ja laskettelin mielessäni ärräpäitä. Isoja lammikoita, jopa pienen pieniä järviä joka puolella. Sulavaa lunta, liriseviä puroja ja aika ajoin taivaalta tipahteli vuoroon vettä ja räntää. Katselin jo ostoskeskuksessa paikkaa, johon voisin ryömiä yöksi. Kotiin oli tultava ja samojen ärräpäiden saattelemana sen tein

Taloyhtiö vaihtaa palovaroittimet. Minä vaihdoin teleoperaattoria ja pitää vaihtaa uusi SIM-kortti. On vaihtamisen aikaa. Ensi vuonna palovaroittimet kuuluvat taloyhtiöiden kontolle, eivät enää asunnon omistajalle. Kaksi päivää vahdittava, kun ei tiedä minä päivänä asentaja tulee. Tulee, vaikka en olisi kotona. En tykkää siitäkään, että vieras ihminen käppäilee kodissani ilman valvontaani.

Joulu on nyt poissa. Parvekkeen kuusi on kallellaan nojatuolissa odottamassa pääsyä laatikkoon ja kaappiin. Pakastimessa on vielä porkkana- ja lanttulaatikkoa sekä pala Cittarin kinkkua. Syön joskus, mutta en ajattele joulua.

A on pyörtynyt suihkussa ja K keittiössä. Mistä nämä ykskaks tulevat kohtaukset oikein ilmestyvät?  Minun mieheni pyörtyi Marseillessa hammaslääkärin tuolissa, kun menimme pyytämään hammaslääkäriltä palvelua, että poistaisi mieheni tikit pienen leikatun patin päältä. Itse operaatio tehtiin Helsingissä. Eikä sitä suorittanut hammaslääkäri. Minä olen kuulemma pikkutyttönä pyörtynyt saunassa tai olikohan se sittenkin äitini? Jutusta on kaksi tarinaa. Saunapyörtymisesssä on se huono puoli, että on mahdollista pyörtyä kiukaan päälle. Voi tulla ikävät jäljet. Elokuvissakin pyörrytään ja usein hollilla on komea mies ottamassa vastaan vetelää naista. ja kantaa lepäämään.

USAn tuleva presidentti on kaupoilla ja kohteena on Grönlanti ja Panaman kanava. En usko, että kumpikaan paikka on myytävänä. Hän tahtoo laajentaa valtaansa ja maataan, panna vähän maailman karttaa toisen näköiseksi. En viitsi tässä kertoa, mitä mieltä minä olen tästä ostoyrityksestä. Olen N:lle kertonut.

TULI VUOSI 2025

 No niin, vuoden vaihtuminenkin on ohi. Suoritin sen omalta kohdaltani nukkumalla. Vuosiin  en ole enää viitsinyt ottaa uutta vuotta vastan valveilla. Nekin ajat ovat reippaasti  takana päin, kun meillä oli aina Sylvesterin päivänä vieraita. Lautasten alla pöydällä rapuaterian jälkeen oli esineitä, jotka kertoivat tulevan vuoden onnellisista tapahtumista aivan kuin tinan valaminenkin, joka kuului ohjelmaamme. Ravut olivat kesänaapurin poikien ravustamia ja niitä panin pakkaseen  uuden vuoden pippaloita varten pari sataa. Olivat hauskoja vuosia, muistelen lämmöllä.

Vuosi 2025 toi tullessaan talven. Vallan pakkasta ja lunta myöten. Minähän en tietenkään tykkää, mutta minkäs teet.Pähkäilen justiinsa nyt, lähdenkö asioille vai enkö lähde. Ruoan puolesta ei ole tarvetta, mutta tuikut alkavat loppua ja voisihan tuota muutakin kynttiläpuolta päivittää. Olen ahkera polttaja. Varsinkin nyt, kun taloyhtiö pani minut palelemaan alentamalla huoneistojen lämpötilaa. Ilon pilaaja!

N soitti ja loppiaisen jälkeen palaamme asiaan koskien tapaamistamme. Muutama onnellisen uuden vuoden toivotus tullut puhelimitse ja sähköpostina. Minäkin tehnyt samoin. Aloin riisua joulua. Enää yksi ikkunavalo, muutama tonttu ja pieni joulukuusi. Parvekekuusi saa vielä olla jonkun aikaa, kunhan tarkenen sen mennä poistamaan. Ei ole iso juttu.

Rupesin lukemaan iltojeni ratoksi Yeatsia. Irlantilainen Nobel-palkittu runoilija syntyi Dublinissa 1865 ja kuoli 1939 Ranskassa. Hän oli sitä mieltä, että "jos ihminen ei elä sieluaan täydeksi, hän joutuu kuoltuaan levottomana vaeltamaan, saamatta haudan lepoa ja rauhaa." Luulen Yeatsin saaneen levon. Keijukaiset, haltijat ja "muu alisen maailman pikkuväki" olivat runoilijalle tärkeitä. Ollessani Irlannissa toivoin kovasti näkeväni edes yhden leprekoonin eli maahisen ja ehkä olisin saanut kolme toivettani todeksi. En tavannut ainuttakaan. Eikä tavannut eräs tuttavanikaan, joka oli asunut vuosia Irlannissa. Heitä näkee hyvin harvoin.

Jos nyt vaikka kuitenkin rohkaistuisin ja reipastuisin niin, että painun pakkaseen. Hyvä ajatus!