URHEILUA, URHEILUA, ENEMMÄN URHEILUA

 Tässä minä taas kirjoittelemassa yleisurheilua silmät ja korvat täynnä. Katselen tv:stä jopa öisin, kun ei nukuta. Kuuden tunnin ero Tokion hyväksi panee livekatseluajat hiukan omituisiksi suomalaisen kannalta. Riemua mikä näkyy urheilijalla ollessaan paras on hauska seurata, Niin vilpitöntä ja aitoa iloa. Joskus se laantuu jonkun toisen viedessä parhaana olemisen. Urheilumaailma on kovaa.

Pikkuhiljaa tässä muuten mennään suurempia kokemuksia vailla. Kauppareissut, lukemista ja nyt yleisurheilua. Siinä se. Pakastimeen on saatava tilaa että voi panna uutta. Syömällä saa. Tänään omena-kaali-lihalaatikkoa. Seuraavaksi siirryn taas wokkailun pariin. Gong bau-kanaa tai puuhun kiipeävät muurahaiset tai jotain muuta eksoottista.

Tuulee niin turkasesti. Puut notkuilevat pihalla, koivuista satelee keltaisia lehtiä. Edelleen on roskismatka hankaloituneenaa. Taloyhtiö siirtyy maalämpöön ja osa pihasta kahden talon yhtiössö on suljettu. Minäkin vien roskani yleistä jalkakäytävää pitkin, josta käännyn nurmikolle kohti roskiskatosta. No, ei tämmöinen kurvittelu enää kauaa kestä. Saavat energiakaivot kaivettua.

Helsingin uuden taidemuseon nimi sai kuopiolaiset takajaloilleen. Heillä kun on jo Kumma-niminen museo. Helsingissä lohdutettiin, että Kumma-nimi on arkkitehtien antama työnimi. Lopullisesta ei ole vielä edes päätetty, eikä se tule olemaan Kumma. Museota ei ole vielä aloitettu rakentaa. Vasta piirustuspöydällä valmiina.

Odotan kärsimättömästi Ateneumin uutta näyttelya Gallen-Kallela- Klimt & Wien, joka avautuu 26.9. Gustav Klimt on yksi mielitaiteilijoistani. Minulla on Suudelma Prahasta ostetun maljakon kyljessä ja kahvimukeissa kuvia hänen julisteistaan. Kirjakin taiteilijasta hyllyssä. Olen näyttelyissä Euroopassa katsellut hänen töitään suuren ihastuksen vallassa. Nyt näen niitä Ateneumissa.

Pitää pukeutua. Kohta alkaa Tokion jo kilpailluista lajeista kooste ja vähän  myöhemmin saamme nauttia illan livenä. Kello juuri nyt Tokiossa  neljän kieppeillä iltapäivällä.