TOUKOJEN KUUSSA

 Jaahas, on sitten jo toukokuun puoliväli. Vaikka ei aika minnekään kulu, mutta siltä tuntuu, että nopsasti se kuluu. Vastapäinen kerrostalo kadonnut lehvästön taakse, voikukat kukkivat ja huopahatut pantu talviteloilleen. Patterit kylminä kotona ja minä palelen. Haluaisin puhutella sitä henkilöä, joka sai taloyhtiön vähentämään/poistamaan lämmityksen.

Käväisin eilen partsilla ja löysin kaksi kuollutta ja kovasti kuivunutta mehiläisen raatoa. Mistä peijoonista olivat päässeet parvekkeelle? Imuroin ne pois ja imuroin vähän muutakin ja sitten kyllästyin. No, on pantava tuoleihin pehmusteet ja otettava lyhdyt pois. Ei näitä hommia sovi laistaa. Mutta kukkien hankkimisesta en ole varma. Aina on ollut semmoinen puutarha ja nyt jos ostaisin edes yhden. Panen ankaraan mietintään tämän asian.

Posti ilmoitti oikein kirjeellä alkavansa jakaa postia  varhain aamulla ja semmoisinakin päivinä, jotka eivät ole varsinaisia jakelupäiviä. Syyttävät paperipostin vähenemistä tällä toimenpiteellään. Asia selvä kuin pläkki. Minulle on aivan sama, mihin aikaan vuorokaudesta posti tulee, kun oikeastaan en saa muuta kuin kuusi kertaa vuodessa Tsilari-lehden ja yhden muun jäsenlehden. Kirjeitä ei tule, että oikein ilahduin, kun Posti lähetti. Ja sekin tuntui mukavalta, kun Itella-nimi, aivan idioottimainen muuten, jäänyt kaukaiseen historiaan.

Tuttavani sanoi, että blogin kirjoittelussa kerrotaan vain mitä kirjoittaja on kulloinkin syönyt. Kyllä minäkin olen tähän langennut ja aion vastakin. En nyt aivan ruokakirjoitteluna tätä pidä, vaikka nyt kerronkin, että tänään laitan lounaaksi iranilaista. 

Euroviisujen semifinaalin katselin ja olin iloinen KAJn puolesta ja toivotin Ruotsille onnea lauantain finaaliin. Tosin olen enemmän kiinnostunut jääkiekon mm-kilpailusta ja masentunut Suomen häviöstä Ruotsille. Huomenna kamppaillaan Sloveniaa vastaan.

Hitto, kun täällä on kylmä! Menen suihkuun ja puen paljon päälle sen jälkeen. Sitten teen mitä teen tai olen tekemättä.