Jos äiti eläisi ja minä olisin pikkuinen vielä, kysyisin just nyt "äiti, mitä mä tekisin?" Aikuisen järki olisi tänään ehdottanut imuroimista tai muuta sen kaltaista puuhaa. Mutta enhän minä. Olen tapitellut televisiota, syönyt, juonut kahvia, lukenut lehden ja ollut saamatta mitään aikaan oikeastaan. Eilen sentään onnittelin M:ää, jolla oli synttäri ja on parastaikaa miehensä kanssa Kosin saarella. Soitin toiselle ja nuoremmalle K:lle, jonka kanssa keskustelin suolan käytöstä. Se alkoi brezelin ostamisestani markkinoilta. Tänään en ole ollut yhteydessä keneenkään. Mukaan ei lueta George Orwellia, joka tekstiensä kautta on yhteydessä minuun kirjassaan Kun ammuin norsun ja muita esseitä, ilmestynyt suomeksi 1984 ja englanniksi 1967. Olen lukenut sen aikaisemminkin ja nyt taas.
Ihanaa, tuntuu olevan jo syksy. Puista lentelee sankoin joukoin keltaisia lehtiä, eikä ole sää lämmin. Voi alkaa käyttää hattuja ja paksumpia takkeja. Aloitan heti maanantaina.
Kävin lääkärissä ja sain tietää, että edelleenkään ei aio eläköityä kunnolla, vaan tulee töihin taas maaliskuussa. Olin uusimassa muutaman reseptin. Kunnallinen puolihan ei sekaannu yksityisen asioihin. Se on tullut minulle erittäin selväksi. Ei suostuttu edes lukemaan magneettikuvaukseni tuloksia, kun olin kuvattavana ilma lähetettä. Eikä lähetettä olisi saanut kunnaltakaan. Ei erikoisjuttuja. Olin vähän käärmeissäni ja varasin silloinkin ajan yksityislääkäriltä, joka kertoi minun jäävän eloon.
Syyskuu päättyy tuota pikaa. Lokakuu sanana ikävä. Agricolakin käytti jo sanaa "lokakuu". Kurakuu? Likakuu? Jos on lokakuussa jo märkää lunta, se voisi olla loskakuu. Minun puolestani voisi koko talvi olla ilman lunta. En ole sen ystävä. Kelkkaiässä olin.Nyt siitä ei ole kuin pelkkää harmia. Enkä missään tapauksessa kuulu niihin ihmisiin, jotka visertävät olevan niin kaunista ja puhdasta, kun maa on valkoinen. Valkovuokot ja ruusut, hääpuvut, hampaat ja koivujen rungot saavat olla valkoisia.
Nyt jatkan olemista Orwellin kanssa ja syön samalla punakaneliomenan.
Eihän meillä ole mitään aikatauluja enää näihin kotitöihinkään, tehdään niitä silloin kun tehdään.
VastaaPoistaSyksy tässä etenee eikä se tosiaankaan ole minunkaan vuodenaikani. Ainoa asia, mistä syksyisin tykkään on luonnon ruskavärit, joita on ilmestynyt jo melkoisesti. Lunta ei minustakaan saa eikä tarvitse tulla, ainakaan kovin paljon. Yritetään selvitä taas tästäkin syksystä ja tulevasta talvesta.