Olen järjstellyt kirjahyllyä, johon vuosien mittaan kertynyt aivan asiatontakin. Muun muassa iso laatikko, jonka kyljessä lukee "ompelutarvikkeita". Enhän edes ompele ja koneenkin olen antanut pois viimeisimmän muuton yhteydessä. Lonkka jostain ihmeellisestä syystä suosiollisella tuulella, niin pystyin kiipeilemään tikkailla irvistelemättä. Nostin ompelutarvikelaatikon hyvin ylös eteisen hyllylle. Mietin hetken, jos nyt putoan, niin taatusti käy hullusti. En pudonnut. Olin vakaa ja vahva. Kirjahyllyyn sain tilaa. Voi taas ostaa kirjoja. Tosin pokkareita, joita mahtuu enemmän. Kaiken tämän rehkimisen jälkeen olin hyvin ylpeä itsestäni ja menin suihkuun. Olin hääräillyt yöpaidassa. Pilvisyys oli vaihtunut mahtavaan auringon paisteeseen ja minulle tuli rinta rottingille pelkästä toukokuun tunnelmasta.
"On kevät,aamuvarhainen.
Talojen ympärillä
koivut ujoja vaatteissaan".
(Risto Rasa)
Olen taas lähdössä asioille. Yhtäkään hedelmää ei enää ole ja näkkileipäkin loppunut. Hallitus on sanonut sanansa ja joitakin koronavirukseen liittyviä rajoituksia tullaan höllentämään. Kun näitä kaikenlaisia keskusteluja tv:ssä kuuntelee, niin nyt pyydetään haastateltavaa "avaamaan" jokin asia. Mistä tämä sana on tullut? Mitä vikaa on vanhassa kunnon selittää-sanassa? "Tarkentaa" olisi myös aivan käypä. Mutta nyt avataan kaikkea. Minusta ovi avataan, kirja avatataan, että sitä voi alkaa lukea. Läppärin kansi avataan. Nuori ja raikas pääministerimme avaa asioita. Siihen päästäkseen, hänen on avattava suu.
Otin kesähatut esille talvikätköstä. Kaikissa on lierit. Vielä ei niiden aika aivan ole, mutta pian. Hatut ovat kuulemma taas muotia. Minä olen aina hatuista pitänyt. Ovat usein pukeutumisessa piste iin päällä. Antaa huolitellun vaikutelman, on naisellinen. Eikä niitä ole koskaan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti