Luin Heidi Mäkisen uuden kirjan "Ei saa elvyttää". Mitäkö pidin? Pidin minä. Minusta se on taitavasti kirjoitettu, sopivan kevyesti vaikeistakin asioista, helppo luettava ja minä luin sen yhtä soittoa kannesta kanteen. Kirjan sankaritar Auri asuu yksin Bulevardilla Helsingissä, käy Stockmannilla, käyttää rollaattoria ja on täyttänyt 80 vuotta, puoliso on kuollut. Aurilla on apua tarvittaessa ja hän on oppinut sitä pyytämään. Auri on professori eremita, hammaslääketieteen tohtori ja vieläkin kurkistaa mielellään ystäviensä suuhun. Kirjan loppua en kerro, sen saa jokainen lukea itse, kuka on kirjasta kiinnostunut. Suosittelen lukemista.
Sinebrychofin taidemuseossa olin M:n kanssa katsastamassa museon kellarikerrokseen järjestetyn näyttelyn Edelfeltin töistä Romanovien lasten kanssa. Maalaukset sieviä, lapset kauniita, kuten asiaan kuuluukin. Ihmisiä oli näyttelyssä paljon, jokainen tahtoo nähdä "meidän" Edefeltin teoksia Venäjän hovista. Pasteerailimme muutkin huoneet läpi, eikä niissä ollutkaan tungosta kuten Edelfelin huoneessa. Ostin kaksi jääkaappimagneettia, eikä kummallakaan ole mitään tekemistä Edelfeltin kanssa. Niitä on jo kotona.
Sinebrychoffin jälkeen menimme Stockmannille Sampanjabaariin ja minulle tarjottiin vaaleanpunaista samppanjaa. Juttelimme tovin kuten aina ja sitten erkaannuimme, minä Herkun kautta kotiin. M lähtee puolisonsa kanssa sukeltelemaan Belizeen. Uusia maisemia sikäläisen meren pohjassa.
YLE.fi netissä pohditaan, kuuluuko asiakkaan ravintolassa viedä käytetyt astiat palautuskärryyn? Minä en vie. Ravintolan/kahvilan pito maksaa kuulemma, tarjoilijoitten palkat jne. Mitä varten sitten pidetään ravintolaa/kahvilaa, jos ei ole varaa palkata työvoimaa? Niissä maissa, joissa olen käynyt, en ole missään nähnyt asiakkaitten rehkivän työn teossa ateroituaan. Minusta on paikallaan saada palvelua siitä mistä olen maksanut. Palautuskärry on usein asiakkaitten pöytien lähellä ja sieltä repsottaa milloin mitäkin ruoista tai pullalautaselle jätetystä. Ekbergille on ihanaa mennä, siellä on pöytiin tarjoilu, ei tarvitse asiakkaan puurtaa. Taidankin jonain päivänä mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti