Hiljaiseloa kotona, mitä nyt ruokaostoksilla. Ei, en minä ajattele koronaviruksen hyökkäystä kimppuuni. Kyllähän tuo askarruttaa lievästi. Kaikki hallitsematon huolestuttaa. Viruksen ollessa aivan alussa puheenaiheena, ajattelin, että on tässä tapauksessa onnenpotku, kun Suomi on kaukana kaikesta. Ei enää ole niin kaukana.
Aikoihin ei ole A:sta mitään kuulunut. Hänen lapsensa visiteerasivat Saksasta, että rouvalla riitti puuhaa. Kertoo aina hermostuvansa vieraista, vaikka lähisukua ovatkin. H ilmoittautui Turkista ihmetellen, minne olen hävinnyt. En minnekään. Lähetin sen vakuudeksi tekstiviestin. R:lle lähetin taannoin sähköpostia, vaan ei ole vielä vastannut.
Olen muuten miettinyt sitä että ennen vanhaan, kun joku soitti - ja käytössä oli lankapuhelimet - soitosta ei tiedetty mitään, jos ei oltu kotona. Nykyisin tiedetään. Jos ei vastata, ei soittaja soita yleensä uudestaan, vaan odottaa vastasoittoa. Puhelinta pitää vähän väliä tarkistaa, mitä sille kuuluu. Soittaa ja kysyä, mitä soittajilla on ollut asiaa. Miksi ei soiteta uudestaan? "Mä luulin, ettet halunnut vastata". Kysymys ei ole haluamisesta -saattaisi vaikka ollakin joskus - , vaan en kotona kanniskele puhelinta mukanani ja vaikka koti ei enää nykyisin ole neliömäärältään suuri, en aina soittoa kuule. Jotkut ystävistäni kuulemma ottavat vessaankin mukaansa puhelimen. Orjuuttavaa. Tulesta muinoin sanottiin sen oleva hyvä renki, mutta huono isäntä. Puhelimesta tänä päivänä voi sanoa samaa. Eräs ystäväni selittelee ja puolustelee puhelimen kanssa aina valmiina-olemistaan sillä, että lapset hermostuvat, jos äiti ei vastaa, panevat virkavallan asialle, tulevat katsomaan ja etsimään... Ja kun pitää aina olla hollilla, soi hänen puhelimensa paikoissakin, jossa se ei ole suotavaa: konsertit, taidenäyttelyt, kirkot yms. Jos katseet voisivat tappaa.
Sataa. Vettä tietysti. No, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Parempi kuin rämpiä nivusiin asti lumessa tai estää itsensä kastumasta loskakelillä ohiajavan auton ajattelemattomuudesta. Olen kuitenkin joinakin päivinä pannut pitkät talvisaappaat jalkaan, kun kerran helmikuuta mennään. Se oli ennen täyttä talvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti