Niin ahkerana eilen joulu mielessä, että itsekin hämmästyin. Kiipesin yläkaapille ja otin kuusen ja laatikollisen siihen kuuluvia koristeita. Otin alas kaikki jouluvalot ikkunoita varten ja valitsin yhden. Taas kiipeämistä, kun asensin valon ikkunaan. Nyt se on, mutta taidan vaihtaa toiseksi. Katselin fikkarilla sängyn ja sohvan alle ja löysin paksun kerroksen pölyä. Otin imurin ja imuroin. Sitten vielä pyyhin kostealla. Välillä lepäsin. Siivosin kirjoituspöydän ja vaihdoin paperilokerikon paikan. Pyyhin pöydältä pölyt. Uurastin tuntitolkulla ja lonkka huusi apua. Otin esille myös kaikki ovikoristeet ja tein valinnan. Mitä varten kaikkea on niin monta minulla? Kun tilat eivät enää ole suuret, on organisoitava työt, siirrettävä sitä ja tätä pois saadakseen paikoilleen sen ja sen. Ennen nämäkin hommat olivat helpompia. Kuin melkein Strömsössä. Oli lounaan vuoro ja senkin tein alusta loppuun. Kalkkunaa. Sitten lopetin ja jatkan joskus, kun taas joulu tulee mieleen.
Tuli muuten lotossa kymppi. Ei, ei sillä muuteta takaisin Stadiin. Sillä voi maksaa seuraavan loton. Koskaan en ole ollut rouva Fortunan lemmikki. Mutta tuulentupia rakentelen, suunnittelen ja haaveilen. Kun ei Onni potki, en siitä seinille hypi.
Keskiviikkona ja torstaina Helsinkiin. Asioimista ja taidetta.Yksin ja ystävän kanssa. Ajan sporallakin. Tänä vuonna ei lähetetä joulukortteja. Soitellaan, tekstiviestitetään ja meilataan. Kolme viikkoa on jo Posti lakkoillut. Eikä loppua näy. Mutta lisää tukilakkoja pannaan täytäntöön. Minua ei ainakaan se lohduta yhtään, kun kerrotaan monissa muissa maissa lakkoiltavan vielä enemmän ja useammin.
Juon aamukahviani tänään Gustav Klimtin mukista. Nautinnollista. Ulkona alkaa valjeta. Kaamos vallannut Suomen pohjoisimman osan. Pimeää. Tuntuu täällä etelämässäkin. Kunhan joulun valot ovat sammuneet, alkavat päivät tulla valoisimmiksi ja kevät koittaa. Kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti