Muistaakseni en koskaan ole seurannut sen enempää kentän reunalla kuin tv-ruudusta jalkapalloa. Eilen sen tein sohvan nurkasta käsin. Tosin vasta, kun peli oli 1-0 Suomen hyväksi Liechtensteinia vastaan. Lopputulos 3-0 ja sillä urkeni EM-kisapaikka ensi vuonna. Oikeastaan tutustuin mielelläni jalkapalloon ja yritin koko ajan saada selville jotain säännöistä. Ei juuri onnistunut. Paliaika selvisi. Pelaajien vaihdot eivät. Sen tiedän, että jalkapallossakin yritetään saada pallo vastustajan maaliin. Maali näyttää suurelta ja maalivahti pieneltä. Peli vaikuttaa hitaalta. Ei tappeluita. Peli näyttää helpolta, jota se ei taatusti ole. Teemu Pukki on taitava pelaaja, toimii pelissä hyökkääjänä. Teki maaleja ja kansa ulvoi ihastuksesta tai oikeammin mylvi, joka kulminoitui pelin lopussa riehakkaaseen juhlintaan ja ilotulitukseen. Kansaa lappasi ensin jalkapallostadionin pelialueelle ja myöhemmin Kauppatorille. Mantan altaassa ei ole vettä enää tähän aikaan vuodesta. Eikä kiipeily neidon kupeille ole suotavaa. Neito on jo vanha ja hauras. Suomi EM-kisassa!!! Ja minä tykästyin jalkapalloon.
Tapasin eilen päivällä P-D:n ja menimme kahville. Minä cappuccinoa ja hän piparkakulta maistuvaa lattea. Aika kului rattoisasti. Halasimme ja erkanimme kumpikin asioillemme. Minä menin Stockmannille ja Itäkeskuksen Indiskaan. Jälkimmäisestä ostin intialaisen kahvimukin, jonka kyljissä elefantit. Puolisoni piti norsuista ja yhdessä välissä hänellä oli komea kokoelma eri materiaaleista valmistettuja. Muutamia minulla enää jäljellä.
K soitti illalla ja juttelimme tovin pitkästä aikaa. Tapaamisesta ei ollut puhetta. Kerroin meneväni Ateneumiin. Jos hän haluaa joskus mennä Schjerfbeckin näyttelyyn, niin menen mielelläni mukaan uudemman kerran. Puhelun jälkeen paneuduin jalkapallon katselemiseen.
Jospa tänään saisin itsestäni niin pajon irti, että ottaisin begoniat parvekkeelta ja lakaisisin varisseet terälehdet. Olisi partsi himpun veran enemmän talvikunnossa. Espanjan A viestitti, että joutuu tappelemaan mañana-maassa talonsa ulkoportaitten kanssa. Korjaaja lupasi tulla jo kesällä. Hänessä on sen verran saksalaisuutta, että tällainen leväperäisyys kirpaisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti