18. syyskuuta 2018

NYT SE ALKAA

Kerään muutaman tunnin voimia vesijumppaa varten. Sain K:lta illalla ohjeita, mitä on otettava mukaan ja mitä ei. Ei lompakkoa, ei ylipäätään laukkua, mutta pyyhe, pussi märkiä esineitä (pyyhe ja uimapuku) varten saadakseni ne säällisesti kotiin kuivumaan ja uimalakki. Jälkimmäistä ei minulla tietenkään ole. K lupasi lainata omasta uimalakkiarsenaalistaan. On ostettava kaupasta yksi. Uimahallissa on sauna, jonne voi halutessa mennä. En halua. Varkauksia on joskus esiintynyt lukollisiin kaappeihin, jonne on tarkoitus jättää vaatteet. Tässä vaiheessa emmin entistä enemmän osallistumistani tähän koko hommaan. Olen huono kulkemaan kaduilla uimapuvussa. Sitten siellä on kuulemma joku virkahenkilö, joka tarkastaa uimahallin käyttäjän kelpoisuuden täyttämään kaikki asiaan kuuluvat paragrafit. Että on käyty suihkussa, hiukset pesty tai peitetty uimalakilla, että ei ole tarttuvia tauteja, vuotavia haavoja, evästä jota aikoisi syödä altaassa. Hyvää käytöstä vaaditaan ehdottomasti ja kaikkinaista tottelevaisuutta uimahallin ja virkahenkilön sääntöjä  kohtaan. Tottelemattomuudesta voi saada joko elinikäisen tai kahden ja puolen vuoden uimahallin käyttökiellon ja merkinnän rekisteriin.

K:lla on myös vastuu minusta, uimataidottomasta. Sanoin, jos altaassa paikkani näyttää tyhjältä, tarkoittaa se sitä, että olen mennyt pohjaan. Hänen on tehtävä ilmoitus henkilökunnalle, joka kiirehtii minut kaivamaan ylös, elvyttää ja tekee kaiken voitavansa hyväkseni. Tämän jälkeen mietin ankarasti, aionko enää osallistua vesivoimisteluun.

Olen jo riisunut itseni kaikista koruista korvalehtiä myöten, mutta meikistä en luovu. Minään raakileena en veteen mene. Kynnet lakkasin huolellisesti kaikella uhallakin ja nyt mietin, laittaisinko nilkkaketjun kuitenkin. Se voi polkemisliikkeissä välkähdellä somasti. Olemukseni yleisvaikutus tulee kärsimään uumalla olevan korkkivyön takia. Sillä on myös peittävä vaikutus, mikä toisaalta on hyvä asia. Ehkä kun olen kymmenisen vuotta ahkerasti vesivoimistellut, olen joko kuollut tai saanut vyötärön seudun sen näköiseksi kuin haluan.

4 kommenttia:

  1. En oikein malttaisi odottaa, että palaat kertomaan, miten ensimmäinen jumppareissu on sujunut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli märkää touhua, Marjatta. Kyllä minä poljin ja kauhoin, kelluin ja olin uumalla olevan korkkiliivin kanssa koko ajan eri mieltä. Kyllä se tästä.

      Poista
  2. Kuulostaa aika hurjalta! Selviätköhän sieltä kunnialla ulos. Tsemppiä kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvisin minä, Seija, mutta en suuremmin kunnialla. Ylimääräisenä kokemuksena tullut kelluminen oli hauskinta! Ei kuitenkaan asiaan kuuluvaa.

      Poista